Pharoah Sanders

Ferrell Sanders syntyi Arkansasin Little Rockissa vuonna 1940. Hänen äitinsä oli kokki, ja hänen isänsä työskenteli Little Rockin kaupungilla.[2] Hänen perheensä oli musikaalinen, ja Ferrellin ensimmäinen soitin oli klarinetti.[3]

Sanders oli alkujaan kiinnostunut enemmän taiteesta, mutta high schoolissa hän löysi jazzin ja tenorisaksofonin, joihin hänet tutustutti koulun yhtyeen johtaja Jimmy Cannon. Sanders otti Cannonin lähdettyä yhtyeen johdettavakseen, vaikka hän oli edelleen myös koulun oppilaana.[2]

Sanders muutti high schoolin jälkeen vuonna 1959 Kalifornian Oaklandiin, missä hän opiskeli jonkin aikaa taidetta ja musiikkia. Kaliforniassa eivät olleet voimassa Jim Crow -lait, joten Sanders pystyi siellä esiintymään sekä valkoisten että mustien klubeilla. Sanders ystävystyi Oaklandissa John Coltranen kanssa.[2]

Sanders muutti vuonna 1961 New Yorkiin, missä hän eli ensimmäisen vuoden varsin rahattomana ja joutui muun muassa myymään saksofoninsa. Hän tapasi 1962 Sun Ran ja liittyi tämän yhtyeeseen. Sanders sai Sun Ralta lempinimensä ”Pharoah”. Sanders perusti oman yhtyeen vuonna 1963, mutta jatkoi vielä esiintymistä Sun Ran ja Don Cherryn kanssa. Sanders ja John Coltrane alkoivat puolestaan vuoden 1964 alussa esiintyä yhdessä säännöllisesti. Sanders esiintyi Coltranen vapaassa ryhmässä aina tämän kuolemaan 1967 asti. Kriitikkojen mukaan Sanders vei Coltranea kokeellisempaan suuntaan, mutta Sanders kiisti väitteen.[2]

Sanders oli mukana vuonna 1966 Ornette Colemanin levyllä Chappaqua Suite, joka oli tehty samannimisen elokuvan soundtrackiksi, mutta sitä ei käytetty. Musiikin elokuvaan teki Ravi Shankar.

Sanders julkaisi ensimmäisen albuminsa, Pharoah’s First, vuonna 1964. Sanders kuului tiiviisti free jazz -liikkeeseen, ja hän pyrki muiden tyylin edustajien tavoin uudistaa ja käsitteellistä uudelleen jazz-sävellyksiä. Sanders julkaisi vuoden 1966 jälkeen albumeita Impulse! Records -levy-yhtiölle. Levyjen joukossa on muun muassa hänen arvostetuin albumi Karma (1969), jolla on Sandersin tunnetuin kappale ”The Creator Has a Master Plan”.[2] Sanders yhdisteli Karmalla vaikutteita perinteisestä afrikkalaisesta ja eteläaasialaisesta musiikista, ja albumista muodostui spiritual jazz -suuntauksen varhaisia merkkilevytyksiä. Hän esiintyi myös modaalisen ja avantgardistisen jazzin merkkilevyllä, vuonna 1971 julkaistulla Alice Coltranen albumilla Journey in Satchidananda.[4]

Sanders lähti Impulselta vuonna 1973 ja suuntasi luomistyönsä varhaisempia jazztyylejä kohtaan. Seuraavien vuosien aikana hän vaihtoi useasti levy-yhtiötä ja teki kappaleita, joissa hän yhdisti monien kulttuurien musiikkia. Sandersin ensimmäinen ison levy-yhtiön tuottama albumi oli Message from Home, jonka julkaisi Verve Records (1995). Yhtiö julkaisi myös Sandersin albumin Save Our Children (1998). Hän ei kuitenkaan pitänyt musiikkialan toiminnasta ja jätti tämän jälkeen Verven.[2]

Sanders ei levyttänyt enää 1990-luvun jälkeen samaan tahtiin kuin aiemmin, vaikka hän kiersikin edelleen ja teki yhteistyötä useiden artistien kanssa. Vuonna 2021 julkaistu Promises oli ensimmäinen albumi yli 10 vuoteen. Se syntyi yhteistyössä elektronisen musiikin tuottajan Floating Pointsin kanssa, ja levytyksessä oli mukana Lontoon sinfoniaorkesteri.[4]

Sanders on vieraillut Suomessa ainakin Pori Jazz -festivaaleilla vuosina 1981 ja 2014, Turku Jazzissa 1988 ja April Jazzissa Espoossa 2008.[5][6][7]

Sandersia pidetään yhtenä free jazz -liikkeen edelläkävijöistä.[2] Hän tuli 1960-luvulla tunnetuksi ekspressionistisesta ja lähes anarkistisesta tyylistään, mutta myöhemmin urallaan hän suuntautui linjakkaampiin sovituksiin.[3]

Sandersin tenorisaksofonin saundi on yksi jazzhistorian tunnistettavimmista, ja sitä on kuvattu raa’aksi ja karkeaksi. Saundi oli kuitenkin myös harmonisesti monimuotoista, ja hän käytti paljon yläsäveliä. Coltranen kuoleman jälkeen Sanders kuitenkin suuntautui myös pehmeämpään tyyliin, vaikka hänen soittonsa oli senkin jälkeen varsin intensiivistä.[3]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pharoah Sanders Wikimedia Commonsissa