Peurahiiri

Peurahiiri elää Pohjois-Amerikassa, jossa sen levinneisyysalue ulottuu Tyyneltä valtamereltä Atlantille ja Kanadasta eteläiseen Meksikoon.[3] Se on Pohjois-Amerikan laajimmalle levinnyt jyrsijälaji.[1] Lajista tunnetaan kymmeniä maantieteellisiä populaatioita, jotka joskus luokitellaan alalajeiksi.[1][2] San Roquen saarella elänyt populaatio (P. m. cineritius) on todennäköisesti kuollut sukupuuttoon.[2]

Peurahiiren ruumiin pituus on 7–10 cm ja paino 10–35 g.[4] Sen turkki on pitkähkö ja pehmeä, väritys vaihtelee yksilöittäin. Ruumiin takaosan ja kylkien väritys voi olla harmahtavasta punertavan ruskeaan, mutta keskiselkä saattaa olla tummempi. Pään ja ruumiin alaosa on valkoinen tai harmahtava.[6]

Lajille on tyypillistä suuret mustat silmät, isot korvat ja pitkät tuntokarvat.[6]

Lisääntymisaika peurahiirillä riippuu alueesta, se kuitenkin tapahtuu helmi- ja marraskuussa. Naaraan raskaus kestää 23–27 päivää ja poikaset aikuistuvat 2–6 kuukauden iässä riippuen vuodenajasta ja elinalueesta.[4]

Peurahiiret eivät nuku talviunta, mutta saattavat talven tullessa muuttaa ihmisten rakennuksiin.[4]

Peurahiiri käyttää ravinnokseen kasveja, hedelmiä ja siemeniä. Peltojen lähistöllä elävät yksilöt syövät myös viljaa ja maissia. Laji syö hiukan myös eläinperäistä ravintoa, kuten hyönteisiä ja muita selkärangattomia eliöitä. Lajilla on tapana kerätä ravintoa talvivarastoon pesäänsä kuljettaen sen poskipusseissaan.[4]