Peugeot 905

Peugeot 905 esiteltiin virallisesti Magny Coursin radalla. Peugeot osallistui WSC:n viimeisiin osakilpailuihin yhdellä autolla, jota ajoivat Jean-Pierre Jabouille ja Keke Rosberg. Se ei ollut yhtä nopea kuin vanhojen sääntöjen mukaiseta autot, mutta voitti uusia sääntöjä käyttävät Spicet.[1] Ensimmäinen kisa, Montrealin 1000 km:n ajo, päättyi keskeytykseen polttoainepumpun rikkoutumisen vuoksi jo 22. kierroksella.[3] Auton toinen ja kauden viimeinen kilpailu Autódromo Hermanos Rodríguezilla päättyi 13. sijaan.[4]

Kaudella Peugeotin kahta autoa ajoivat Mauro Baldi ja Philippe Alliot sekä Rosberg ja Yannick Dalmas. Ensimmäisessä kilpailussa Suzukan radalla Baldi ja Alliot voittivat mutta Rosberg ja Dalmas joutuivat keskeyttämään moottoririkkoon.[5]Rosberg ja Dalmas keskeyttivät myös toisessa kisassa Monzassa ja Baldi ja Alliot jäivät kahdeksanneksi.[6] Kolmannessa kisassa Silverstonessa Baldi ja Alliot sijoittuivat kuudenneksi, Rosberg ja Dalmas keskeyttivt jälleen moottoririkkoon.[7]

Le Mansissa Jean-Pierre Jabouille ajoi Alliotin ja Baldin kanssa ja Pierre-Henri Raphanel täydensi Rosbergin ja Dalmasin autokuntaa. Peugeotit olivat nopeita, ja lähtivätkin eturivistä mutta niiltä puuttui luotettavuutta. Jabouille, Alliot ja Baldi keskeyttivät moottoriongelmiin jo 22 kierroksen kohdalla ja Rosberg, Dalmas ja Raphanel joutuivat keskeyttämään vaihteisto-ongelmiin 68 kierroksen jälkeen.[2][8]

Nürburgringin kilpailussa Peugeot otti käyttöön kehitysversiö 905 Evon.[1] Alliot ja Baldi keskeyttivät moottoriongelmiin ja Rosbergin ja Dalmasin kilpailu päättyi onnettomuuteen kilpailun alussa.[9] Seuraavassa kilpailussa Magny Coursilla Peugeot otti kaksoivoiton kahden kierroksen erolla seuraaviin Rosbergin ja Dalmasin johdolla.[10] Seuraavassa kisassa Autódromo Hermanos Rodríguezilla Peugeot otti jälleen kaksoisvoiton Rosbergin ja Dalmasin johdolla – tällä kertaa seuraava hävisi voittajalle kolme kierrosta.[11] Viimeisessä kilpailussa Autopolisissa Alliot ja Baldi olivat neljänsiä Rosbergin ja Dalmasin keskeyttäessä öljynpaineongelmiin.[12] Peugeot oli mestaruuspisteissä toinen Jaguarin jälkeen ennen hallitsevaa mestaria, Sauber Mercedestä.[1]

Peugeotin pääkilpakumppanit vetäytyivät kauden 1991 jälkeen, vaikkakin Jaguar XJR-14 jatkoi muutettuna Mazda MXR-01:ksi. Sääntömuutokset viimeistelyn takia vanhat autot kuten Jaguar XJR-12 tai Porsche 962 eivät voineet kilpailla, jonka takia kilpailuissa oli vähän osanottajia. Peugeotin suurin kilpailija kaudella oli Toyota TS010.[1] Keke Rosbergin tilalle Dalmasin pariksi tuli Derek Warwick.[13]

Ensimmäisessä kilpailussa Monzassa Alliot ja Baldi keskeyttivät moottoririkkoon Warwickin ja Dalmasin jäädessä Toyotan jälkeen toiseksi.[13] Seuraavassa kilpailussa Silverstonessa Alliot ja Baldi keskeyttivät taas moottoririkkoon Warwickin ja Dalmasin voittaessa.[14]

Le Mansiin Peugeot osallistui kolmella autolla. Ensimmäistä ajoivat Dereck Warwick, Yannick Dalmas ja Mark Blundell, toista Mauro Baldi, Philippe Alliot ja Jean-Pierre Jabouille ja kolmatta Karl Wendlinger, Eric van de Poele ja Alain Ferté. Peugeot oli järjestänyt paljon kestävyystestejä ennen kilpailua. Toyota osallistui kilpailuun viidellä autolla. Warwick, Dalmas ja Blundell voittivat, Baldi, Alliot ja Jabouille sijoittuivat kolmanneksi ja kolmas auto keskeytti.[15][16]

Doningtonissa Peugeotit ottivat kaksoisvoiton Baldin ja Alliotin johdolla.[17] Suzukassa Warwick ja Dalmas voittivat ja Baldi ja Alliot sijoittuivat kolmanneksi.[18] Kauden viimeiseen kilpailuun Magny-Coursiin Peugeot osallistui kolmella autolla. Kolmatta autoa ajoivat Eric Hélary ja Christophe Bouchot. Baldi ja Alliot voittivat, Hélary ja Bouchot tulivat toiseksi ja Warwick ja Dalmas olivat viidensiä.[19] Peugeot voitti viisi kauden kuudesta kilpailusta ja voittaen mestaruuden ennen Toyotaa ja Mazdaa.[1]

Peugeot oli kehittänyt autostaan Evo 2 -versiota mutta se ei kilpaillut urheiluautojen maailmanmestaruussarjan kauden peruuttamisen takia. Kauden ainoa kilpailu oli siis Le Mansin 24 tunnin ajo. Peugeot osallistui siihen kolmella autolla. Ensimmäistä ajoivat Bouchot, Geoff Brabham ja Hélary, toista Dalmas, Thierry Boutsen ja Teo Fabi ja kolmatta Alliot, Baldi ja Jabouille. Peugeot otti kolmoisvoiton Bouchotin, Brabhamin ja Hélaryn ollessa ensimmäisiä ja Dalmisin, Boutsenin ja Fabin sijoittuessa toiseksi.[1][20]