Petter Johan von Zweigberg

Petter Johan von Zweigberg (myös muodossa von Zweygbergk,[1] k. 1750) oli suomalainen rusthollari, upseeri ja talonpoikaissäädyn edustaja Ruotsin vuoden 1731 valtiopäivillä.[2] Hän omisti vuodesta 1724 alkaen Runsas-nimisen ratsutilan Suur-Pirkkalassa, nykyisen Ylöjärven alueella.[3]

Petter Johanilla oli ainakin kaksi lasta vaimonsa Ingeborg Widbohmin (k. 1769) kanssa. Poika Gustaf Ernst von Zweigberg (1726 - 1767) hallitsi isän tilasta lohkottua Runsaan Ylisen ratsutila. Poika Fredrik Johan Zweygberg (1722 - 1775) opiskeli Turun akatemiassa ja toimi Hausjärven kappalaisena, mutta erotettiin virastaan vuonna 1769.[1]

Petter Johan kuului alkuaan böömiläiseen von Zweigbergk-aatelissukuun.[4] Isä Anton Georg von Zweygberg omisti Volkovon lahjoitusmaan nykyisellä Pietarin esikaupunkialueella ja kaatui taistelussa Venäjää vastaan. Antonin leski Margaretha o.s. Fechtenberg joutui lapsineen vankeuteen Venäjälle Pietari Suuren vallattua suvun maat.[5]

Petter itse kuoli tapaturmaisesti keväällä 1750. Matkallaan kodistaan Runsaan ratsutilalta hän lankesi hevosineen jäihin oikaistessaan kapean, mutta virtauspaikkoja sisältävän salmen yli. Paikallisessa kansanperinteessä ja kummitustarinoissa kerrotaan salmeen hukkuneesta ritarista matkalla rakastajatterensa luo viitaten todennäköisesti juuri Petter von Zweigbergiin ja hänen kohtaloonsa. Näsijärven Vahantalahden kapein kohta nimettiin tarinan johdosta Ritarisalmeksi.[6]

Lähteet
  1. Kotivuori, Yrjö: Fredrik Johan Zweygberg. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  2. Luettelo Suomen talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustajista säätyvaltiopäivillä (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Ylöjärven talonhaltijaluettelo
  4. Petter Johan von Zweygberg - sukupuu
  5. Brita von Zweigbergk: Tony's War, s. 27. Pegasus Elliot Mackenzie Publishers Ltd., 2007. ISBN 1843862913. Google Books. (englanniksi)
  6. Miettinen, Tiina: Runsas : Kartano Ylöjärven Lempiäniemessä. Risto Käkelä, 2019.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.