Petsamon taistelu

Pohjois-Suomen Ryhmän alaiseen Petsamon harjoituskeskukseen oli saapunut pohjoisimmasta Lapista syksyn 1939 ylimääräisten harjoitusten mukana joukkoja, jotka olivat tottuneet kylmyyteen ja vaikeakulkuiseen maastoon. Harjoituskeskuksen miehistö koostui Lapin Rajavartioston neljännestä komppaniasta (4./LR). Keskuksessa perustettiin 10. ja 11. erilliset komppaniat (10.Er.K ja 11.Er.K) sekä 5. erillinen patteri (5.Er.Ptri), joiden tehtävänä oli torjua vihollisen hyökkäykset viimeistään Yläluostarin tasalle. Suomalaisissa sotasuunnitelmissa oltiin valmiita luopumaan Petsamovuonon alueella olevista kylistä.

Kuolan niemimaalle sijoitettuun Neuvostoliiton 14. armeijaan kuuluivat 14. ja 52. jalkaväkidivisioonaa sekä 104. vuoristodivisioona. Armeijan tehtävänä oli valtaamalla Petsamo estää liittoutuneiden maihinnousu Kuolan niemimaalle ja hyökkäykset Norjan alueelta. Aluksi oli suunniteltu, että 104. vuoristodivisioona hyökkäisi Jäämeren kautta ja että 52. divisioona hyökkäisi maarajan yli ja etenisi Nautsiin, mutta itse taistelussa 52. divisioona kuljetettiin meritse hyökkäämään Petsamoon samalla, kun 104. vuoristodivisioona hyökkäsi rajan yli. 14. divisioona jäi Kuolan niemimaalle odottamaan mahdollista liittoutuneiden maihinnousua.

Neuvostojoukot hyökkäsivät aamulla 30. marraskuuta rajan yli Kalastajasaarennossa sekä Petsamon alueella. Petsamon harjoituskeskuksen päällikkö kapteeni Valdemar Salmelo antoi käskyn tuhota satamalaitteet, polttaa Petsamovuonon kylät ja vetäytyä Yläluostarin alueella sijainneisiin taaempiin asemiin. Satamalaitteiden tuhoaminen onnistui vain osittain, ja 104. vuoristodivisioona eteni luultua hitaammin. Siksi Salmelo arvioi toimintansa olleen liian hätiköityä ja ampui itsensä seuraavana päivänä kovien paineiden alla. Petsamon joukkojen komentajaksi määrättiin kapteeni Antti Pennanen. Yläluostarin alueella suomalaisjoukot pysäyttivät 104. vuoristodivisioonan vastahyökkäyksellä, minkä jälkeen joukot vetäytyivät taaempiin viivytysasemiin Maajärvellä. Maajärvellä Pennanen muodosti kolme komppaniaa käsittävän osasto Pennasen.

Neuvostoliiton 52. divisioona oli tuotu 15. joulukuuta mennessä meriteitse kokonaisuudessaan Petsamoon. Divisioonan kärkijoukot olivat jo aloittaneet hyökkäyksensä muutamaa päivää aiemmin. Osasto Pennanen luopui Salmijärven alueesta vielä samana päivänä aamuyöllä. 18. joulukuuta mennessä osasto oli vetäytynyt Kornettijoelle asti, jonne viivytystaisteluvaihe päättyi. 25.-26. joulukuuta osasto teki vastahyökkäyksen Höyhenjärvelle.

Neuvostojoukkojen oltua miltei kaksi kuukautta paikoillaan 52. divisioona aloitti etenemisen uudelleen. Suomalaisjoukot joutuivat vetäytymään 27. joulukuuta Kornettijoelta Nautsiin. Maaliskuun 7. päivänä neuvostojoukot aloittivat hyökkäyksen uudelleen ja valtasivat Nautsin. Osasto Pennanen vetäytyi jälleen etelään päin, Kohisevan tasolle. Nautsin valtaamisen jälkeen Petsamon alueen suunnalla ei tapahtunut sotatoimia.

Neuvostojoukot saivat vallattua suuren alueen Petsamoa, mutta niiden eteneminen syvemmälle Lappiin saatiin kuitenkin pysäytettyä suomalaisten viivytystaisteluiden, kylmyyden ja vaikeakulkuisen maaston ansiosta.

• Petsamon taistelut, (Arkistoitu – Internet Archive) talvisota.fi
• Osasto Pennanen Vanha historia, Erkki Ahon blogi^{tarvitaan parempi lähde}

• Militera.lib.ru (venäjäksi)