Petro Pantš

Petro Pantš (ukr. Петро Панч, oik. Petro Josypovytš Pantšenko, ukr. Петро Йосипович Панченко;[1] 4. heinäkuuta 1891 Valky, Harkovan kuvernementti – 1. joulukuuta 1978 Kiova, Ukrainan SNT) oli ukrainalainen kirjailija. Hän oli sotilaana ensimmäisessä maailmansodassa ja Ukrainan itsenäisyyssodassa (1917–1920), ensin Ukrainan kansantasavallan ja sitten bolsevikkien joukoissa. Hän kuului 1920-luvulla kirjallisiin järjestöihin Pluhiin, Vapliteen ja Ukrainan työläiskirjailijoiden liittoon. Vuodesta 1923 hän työskenteli toimittajana Harkovassa (1923–1932 aikakauslehdessä Tšervonyi šljah’) ja vuodesta 1934 Kiovassa. Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli Ukrainan SNT:n tiedeakatemiassa (nykyisin NANU) ja radioasemalla Radjanska Ukrajina.[2]

Petro Pantš
Petro Pantš
Petro Pantš
Henkilötiedot
Syntynyt4. heinäkuuta 1891
Valky, Harkovan kuvernementti
Kuollut1. joulukuuta 1978 (87 vuotta)
Kiova, Ukrainan SNT
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieliukraina
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Pantšin ensimmäiset novelli- ja kertomuskokoelmat Tam, de verby nad stavom (1923, 'Missä pajuja lammella'), Solomjanyi dym (1925) ja Myšatši nory (1926, 'Hiirenkoloja') käsittelivät sisällissodan tapahtumia ja uuden talouspolitiikan (NEP) alkuvuosia Ukrainassa. Pienoisromaanisarja Z morja ('Mereltä'), Bez kozyrja ('Ilman valttikorttia'), Holubi ešelony (1926, 'Taivaansiniset portaat') ja Povist našyh’ dniv (1927, 'Tarina nykyajalta') kuvaa tapahtumia Ukrainassa vuoden 1905 vallankumouksesta ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen talouden elvytykseen ja vuoden 1917 vallankumoukseen. Povist našyh’ dniv oli ensimmäisiä teollisia aiheita käsitteleviä ukrainalaisen neuvostokirjallisuuden edustajia. Vuodesta 1930 alkaen hänen teostensa pääaiheena oli kollektivisointi, esimerkiksi sarjassa Muh’a Makar (1930–1934). Hän kirjoitti myös romaaneja esimerkiksi vallankumousvaiheen historiasta, muistelmat ja lastenkirjallisuutta.[2]

Pantšin realistinen tyyli ei kallistunut formalismiin, ja siitä ja toisaalta uskollisuudesta neuvostohallintoa kohtaan johtui, että hänellä oli paikka niiden joukossa, jotka eivät tuoneet kirjallisuuteen mitään uutta mutta joita silti pidettiin Ukrainan neuvostoproosan perustajina.[2]

Lähteet
  1. Панч, Петро Велика українська енциклопедія. Viitattu 8.4.2023. (ukrainaksi)
  2. Ivan Koshelivets: Panch, Petro Internet Encyclopedia of Ukraine. 1993. Viitattu 8.4.2023. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.