Petro Koivunen

Koivunen oli Espoon Jääklubin kasvatti, mutta hän pelasi junioriuransa loppuun Kiekko-Espoossa. Koivunen teki kevään 1988 B-nuorten SM-sarjan pudotuspeleissä seitsemässä ottelussa hurjat tehot 15+12=27, joilla hän on sarjan kaikkien aikojen eniten yhden kauden pudotuspeleissä tehnyt pelaaja.[1] Koivunen oli 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa Jokereiden Teemu Selänteen ohella ikäluokkansa lupaavimpia ja seuratuimpia pelaajia.[2] He olivat kaudella 1987–1988 A-nuorten SM-liigan pistepörssin kärkikaksikko. Selänne voitti pistepörssin ja Koivunen tuli toiseksi tehoilla 27+31=58.[3] Edmonton Oilers varasi Koivusen toisella kierroksella 39. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 1989. Toisin kuin pitkän NHL-uran luonut Selänne, Koivunen ei koskaan pelannut Pohjois-Amerikassa.

Varauksensa jälkeen Koivunen pelasi vuodet 1988–1990 I-divisioonaa Kiekko-Espoossa. Kaudella 1988–1989 hän teki hienot tulokastehot 32+37=69, joilla Koivunen ja Jokereiden Selänne (pelasi myös tulokaskauttaan) jakoivat vain 18-vuotiaina runkosarjan pistepörssin seitsemännen sijan. Koivunen voitti myös ylivoimamaalipörssin 12 osumallaan[4] sekä Bluesin sisäisen piste- ja maalipörssin.[3] Kauden päätteeksi hänet valittiin toiseen tähdistökentälliseen.[4] Koivunen voitti tehoilla 25+35=60 Kiekko-Espoon sisäisen piste- ja maalipörssin, sekä tällä kertaa syöttöpörssinkin myös kaudella 1989–1990.[3] Hän vahvisti molempina I-divisioonavuosinaan myös Kiekko-Espoon A-nuoria pudotuspeleissä voittaen Suomenmestaruuden sekä vuonna 1989 että 1990.

Kaudeksi 1990–1991 Koivunen siirtyi pelaamaan SM-liigaa Helsingin IFK:hon. Tulokaskausi toi siellä 39 runkosarjaottelussa tehot 8+16=24. Toisen SM-liigakautensa 1991–1992 päätteeksi hän voitti ainoaksi jääneen miesten SM-mitalinsa, pronssin keväällä 1992. Koivunen palasi kaudeksi 1992–1993 Kiekko-Espooseen, tällä kertaa joukkue pelasi SM-liigaa. Ensimmäisenä paluumuuttokautenaan hän jakoi Kiekko-Espoon sisäisen maalipörssin kolmannen sijan Jan Långbackan kanssa.[3] Kausi 1993–1994 oli Koivusen henkilökohtaisesti SM-liigauran paras. Hän teki runkosarjassa 47 ottelussa tehot 21+23=44, joilla Koivunen oli Kiekko-Espoon paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies Tero Lehterän jälkeen.[3]

Koivunen ei yltänyt piste-ennätyskautensa jälkeen enää 30 runkosarjapisteen kauteen SM-liigassa. Hän pelasi Kiekko-Espoossa vielä kaksi seuraavaa kautta kevääseen 1996 saakka, jonka jälkeen Koivunen siirtyi kaudeksi 1996–1997 Kalevan Palloon. Hän pelasi joukkueessa kolme kautta, joista jokainen päättyi SM-liigan karsintoihin. Kevään 1997 karsinnoissa Koivunen kuului KalPan sankareihin voittaessaan karsintakierroksen piste- ja maalipörssin tehoilla 5+3=8. Hänen osumistaan neljä oli ylivoimamaaleja.[5] Joukkue onnistui säilyttämään sarjapaikkansa myös kevään 1998 karsintojen päätteeksi, mutta kevään 1999 karsinnat päättyivät lopulta KalPan konkurssiin ja joukkue putosi kaksi sarjatasoa alemmas Suomi-sarjaan.[5] Kausi 1998–1999 jäi Koivusen SM-liigauran viimeiseksi.

SM-liigauransa jälkeen Koivunen pelasi vielä ulkomailla ja Suomen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Suomi-sarjassa. Viimeisen pääsarjakautensa 1999–2000 hän pelasi Ranskan pääsarjan, Ligue Magnusin Chamois de Chamonixissa. Kauden 2000–2001 Koivunen pelasi Suomi-sarjajoukkue Espoon Palloseurassa. Koivunen oli tehoilla 24+26=50 joukkueen kolmanneksi paras pistemies ja voitti hopeaa keväällä 2001.[3] Viimeisen kautensa 2001–2002 hän aloitti Saksan neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla Regionalligan EA Kemptenissä, mutta palasi loppukaudeksi EPS:ään, jossa Koivunen lopetti pelaajauransa.

Koivunen pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 1989 ja 1990 sekä alle 18-vuotiaiden EM-kilpailuissa vuonna 1988, jolloin hän voitti hopeaa.[3]