Petit basset griffon vendéen

Petit basset griffon vendéen on matalaraajainen, vahva ja pitkärunkoinen koira. Säkäkorkeus on 34–38 cm, yhden sentin poikkeama on sallittu. Koiralla on suora ja kiinteä selkä, lihaksikas lantio ja lanne. Rintakehän on oltava aika syvä, mutta ei liian leveä. Raajojen on oltava suorat, lihaksikkaat ja vahvaluustoiset, mutta suhteutettuna koiran kokoon. Rotu muistuttaa ulkonäöltään grand basset griffon vendéeniä, mutta siitä on jalostettu kooltaan pienempi ja muilta mittasuhteiltaan kevyempi.

Petit basset griffon vendéenin kuono on tylppä ja kalloa pidempi. Kuonon ympärillä sillä on tuuheat viikset ja parta. Kirsun väri on musta; ruskea sallitaan ainoastaan valko-oransseilla yksilöillä. Silmät ovat melko suuret ja väriltään tummat, eivätkä kulmakarvat saa peittää silmiä. Korvat ovat pitkät ja taipuisat, mutta melko kapeat ja ohuet sekä pitkäkarvaiset. Ne ovat kiinnittyneet silmien tason alapuolelle. Häntä on sapelimainen, tyvestä paksu, ja koiran liikkuessa se on ylväästi pystyssä. Koira liikkuu nopeasti esimerkiksi metsässä "loikkimalla"; liikkeet ovat hyvin vapaat ja vaivattomat.

Karvapeite on karkeaa ja pitkähköä, ei villavaa tai silkkistä. Korvissa ja kuonossa voi olla pehmeämpää karvaa. Väritykseltään rotu voi olla yksivärinen harmaa, kaksivärinen tai kolmivärinen. Kaksiväriset vaihtoehdot ovat valkoinen ja musta, musta ja kellanruskea sekä valkoinen ja oranssi. Kolmivärinen koira on väriltään kellanruskea, jossa on musta mantteli ja valkoisia läiskiä. Lisäksi hyväksytään kellanruskea mustin karvankärjin, hiekanruskea mustin karvankärjin sekä hiekanruskea mustin karvankärjin ja valkoisin läiskin. Näistä perinteisesti käytetyt nimitykset ovat riistanväri, sudenväri, mäyränväri ja villisianväri.

Petit basset griffon vendéen on jalostettu pienriistaa hitaasti ajavaksi roduksi.

Petit basset griffon vendéen on luonteeltaan reipas, seurallinen, valpas, ystävällinen ja älykäs. Nämä otukset ovat uteliaimpia basset-rotuisia koiria. Koiralla on myös soinnikas haukku, jolla se ottaa osaa ihmisperheensä keskusteluun. Rotumääritelmässä petit bassetia kuvataan sanoin "paholainen maastossa, enkeli kotioloissa". Nämä ovat bassetit erittäin hyviä seuralaisia aktiiviselle luonnossa liikkujalle.

Rotu on peräisin Ranskasta, missä on hyvin rikas ja vanha metsästyskulttuuri. Sen juuret ulottuvat vuosisatojen taakse, jolloin metsästys ja koirien jalostus oli paljolti kuninkaallisten, aatelisten ja papiston huvia. Rodun syntypaikka on Länsi-Ranskassa sijaitseva Vendéen maakunta, josta ovat lähtöisin kaikki tämän ajokoirarodun neljä eri muunnosta. Kaksi niistä on bassetkokoa (petit bassetin lisäksi grand basset griffon vendéen), suurin grand griffon vendéen ja lisäksi keskikokoinen briquet griffon vendéen.

Petit basset griffon vendéen on jalostettu käyttötarkoituksen ja työskentelymaaston mukaan, sillä rodun kotimaakunnan alueella tarvittiin karkea- ja tuuheakarvaisia koiria. Niiden hidas ajotapa sopii jäniksien ja kanien metsästykseen karussa, tiheän aluskasvillisuuden peittämässä maastossa. Yleensä bassetit metsästivät ajueissa, ja ne ovat olleet peräänantamattoman metsästyskoiran maineessa. Alun perin niitä käytettiin ajometsästykseen, mutta jo 1800-luvulla petitejä alettiin esitellä myös koiranäyttelyissä, joka sekin oli vain ylempiarvoisten ihmisten vapaa-ajan viihdykettä.

Alkuaikoina bassetpentueet olivat hyvin epäyhteinäisiä: saman pentueen pennut saattoivat olla hyvin erikokoisia ja karvanlaatu vaihteli huomattavasti. Jalostuksen myötä alkoi kehittyä rotu, jolla on kaksi eri kokomuunnosta, pieni- (petite taille) ja suurikokoinen (grande taille) basset griffon vendéen. Näillä kahdella rodulla oli pitkään sama rotumääritelmä, lukuun ottamatta raajojen suoruutta ja kokoa. Grandilla tuli olla suorat eturaajat ja korkeutta 38–42 cm, kun taas petiteillä hyväksyttiin myös käyrät eturaajat ja korkeutta 34–38 cm. Ajan myötä rotumääritelmä ei enää sopinut tarkoitukseensa, sillä petitit olivat liian raskasrunkoisia ja matalaraajaisia grandin mittasuhteilla. Siksi ne väsyivät helposti työskennellessään. Niinpä vuonna 1976 molemmille kokomuunnoksille hyväksyttiin omat rotumääritelmät, jotta rotujen erot korostuisivat. Vuotta myöhemmin astui voimaan rotujen risteytyskielto.

Basset griffon vendéenien leviäminen muualle Eurooppaan kiihtyi 1970-luvulla, ja myös Yhdysvaltoihin ensimmäiset rodun edustajat vietiin 1970-luvulla. Suomeen ensimmäinen basset griffon vendéen tuli vuonna 1977 Englannista.

Kaksi petit basset griffon vendéeniä

Petit basset griffon vendéeneitä rekisteröidään Suomessa 50–90 yksilöä vuodessa. Määrä vaihtelee vuosittain, mutta 2000-luvulla rekisteröintimäärä on ollut jo aika paljonkin yli 50 yksilön, parhaimmillaan 107 koiraa (2007)[2]. Yhteensä koiria on noin 500–600. Rodun suosio lisääntyy vuosi vuodelta ja joka vuosi petit-pentueita syntyy useita. Niiden kysyntä on kasvanut niin näyttely- kuin metsästysihmisten parissa. Ne ovat lisänneet suosiotaan myös maailmalla. Petitit ovatkin suosituin Vendéen maakunnan roduista Ranskan ulkopuolella.

Rodussa ei ole havaittavissa näkyvää jakautumista näyttely- ja käyttökoiriin, sillä näyttelykoirat voivat yhtä hyvin olla kunnostautuneita metsästyspuuhissa. Kuitenkaan useasti metsällä käyvät koirat eivät välttämättä pärjää näyttelyissä yhtä hyvin kuin koirat, jotka ovat enemmän ulkonäköön pohjautuvan jalostuksen tuotetta. Suomessa monet basseteista ovat vain seurakoirina, mutta harrastustoimintaa on yhä enemmän. Suosituimmat lajit ovat pienriistan metsästys ja metsästyskokeista MEJÄ (metsästyskoirien jäljestäminen) sekä DRAJ (dreevereiden ajokoe), mutta myös jonkin verran agilityn ja tottelevaisuuskoulutuksen (toko) harrastajia löytyy. Suurin harrastusmuoto on koiranäyttelyissä käyminen, ja joka vuosi useat petit basset griffon vendéenit saavat näyttelyvalion arvoja. Suomalaiset koirat saavat varsin paljon myös muiden maiden valion arvoja.

MEJÄ-kokeiden tarkoituksena on tarkastella koiran kykyä jäljittää haavoittuneen riistaeläimen jälkiä. Bassetit soveltuvat hyvin tähän koemuotoon tarkan ja suhteellisen rauhallisen jäljestämistavan ansiosta. Bassetit voivat kilpailla myös mäyräkoirien ajokokeessa (MÄAJ) mäyräkoirien ajosäännöillä, koska ne kuuluvat FCI:n roturyhmään 6 eli ajaviin koiriin. Basseteilla saa ajattaa myös hirvieläimiä. Luontaisen metsästysviettinsä ansiosta näistä koirista on löytynyt hyviä edustajia kyseiseen lajiin.

Rotu ei ole turkkinsa puolesta kovinkaan vaativa hoidettava. Sen hoidoksi riittää säännöllinen harjaaminen sekä nyppiminen pari kertaa vuodessa. Karvapeite ei takkuunnu kovin helposti, joten basset ei vaadi yhtä paljon harjausta kuin esimerkiksi spanielit. Näyttelyihin riittää koiran siistiminen ja peseminen, sillä luonnollisen näköinen turkki on rodulle ominainen. Pesu kannattaa suorittaa noin viisi päivää ennen näyttelyä, jotta turkki ei tunnu liian pehmeältä ja silkkiseltä.

Jos koiran korvat ovat ahtaat, ne saattavat vaatia erityistä huomiota. Korvalehden sisäpuolelle kasvavat karvat pitää nyppiä säännöllisesti ja jos korvat ovat likaiset, ne on puhdistettava 2–3 viikon välein. Jos korvat ovat puhtaat, ei niitä tarvitse puhdistaa turhaan. On muistettava, että metsästyskoirana petit basset griffon vendéenin on saatava myös päivittäistä liikuntaa ja toimintaa tarpeeksi.

Suomessa petit basset griffon vendéenillä on tavattu jonkin verran lyhytraajaisille roduille tyypillistä kyynärluun kasvuruston ennenaikaista sulkeutumista. Viime vuosina suomalaisilla petiteillä on havaittu myös epilepsiaa ja vakavaa niskakipusyndroomaa. Niskakipusyndrooma on nuorten koirien sairaus ja sen ilmenemismuoto ja vaikeusaste vaihtelevat suuresti. Joillakin koirilla saattaa olla lieviä kiputiloja niskan alueella, toisilla taas tila on todella kivulias ja aiheuttaa toistuvia tautipurkauksia. Sairastumisikä on noin 6–18 kuukautta. Hoitona vaivaan käytetään kortisonia, joka auttaa kipuun tehokkaasti. Sairaus on perinnöllinen, eli se kulkee suvussa ja siihen altistuu siten helposti.

• Kennelliiton rotumääritelmä (pdf)
• Suomen Bassetkerho, BassetBulletin 4/2006
• Tapio Eerola, Suomen koirarodut, Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997
• Suomen Bassetkerho ry.