Peter de la Billière

Peter de la Billière syntyi Englannin Plymouthin kaupungissa 29. huhtikuuta 1934. Hänen isänsä työskenteli laivastossa lääkärinä. Koulunsa Billière kävi arvostetussa Harrow School -yksityiskoulussa. Opintojensa jälkeen Billière yritti liittyä laivastoon, jonne hän ei päässyt värisokeuden takia. Laivaston sijaan hän liittyi armeijaan King’s Shropshire Light Infantry -yksikön riveissä. Alokkaana hänet valittiin upseerikoulutukseen, jonka jälkeen hänestä tuli aliluutnantti Durham Light Infantry -yksikössä.[1]

Billière lähetettiin ensin komennuksille Koreaan ja Egyptiin. Vuonna 1956 hän pyrki Special Air Servicen eli SAS:n koulutuskurssille. Vaikeana pidetty koulutus sisälsi esimerkiksi laskuvarjo- ja viidakkosotakoulutusta Malesiassa. SAS:n mukana Billière soti ensin Omanissa, jossa britit tukivat Omanin sulttaania maan kapinallisryhmiä vastaan. Vuonna 1959 hän sai toiminnastaan Omanissa Military Cross -ansiomitalin. Vuonna 1962 hän toimi puolestaan Adenissa, jossa britit yrittivät tukahduttaa paikallisten heimojen kapinointia. Vuonna 1964 Billièrestä tuli laivueen komentaja ja hän toimi vuoteen 1966 saakka Borneolla. Borneon jälkeen Billière opiskeli armeijan Staff Collegella. Palatessaan SAS:n riveihin Billière oli kohonnut sen 2. komentajaksi.[1]

Vuonna 1972 Billièrestä tuli 22. SAS:n kometaja ja hän johti koulutusyksikköä Sudanin Khartumissa. Vuonna 1977 hänestä tuli prikaatikenraali ja SAS:n johtaja. Billièren johtokaudella SAS toimi esimerkiksi Iranin suurlähetystön piirityksessä vuonna 1980, Falklandin sodassa 1982 ja Pohjois-Irlannissa. SAS:n komentajakautensa päätyttyä Billière ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1984 ja hänet palkittiin Brittiläisen imperiumin komentajan arvonimellä. Vuosina 1984–1985 Billière toimi Falklandsaarten brittijoukkojen komentajana, vuoteen 1987 saakka Walesissa ja sittemmin kenraaliluutnantiksi ylennettynä armeijan kaakkoisen sotilaspiirin komentajana.[1]

Persianlahden sodan ollessa syttymäisillään Billière alkoi ajaa itseään sotaan lähetettävien brittijoukkojen johtoon. Billièrellä oli kokemusta Lähi-idästä, mutta toisaalta häntä pidettiin myös tuolloin liian vanhana tehtävään. Epäluuloista huolimatta Billière sai tehtävän. Sotaan osallistuneet 43 000 brittisotilasta muodostivat Yhdysvaltojen jälkeen toiseksi suurimman joukon Irakin vastaisessa liittoumassa. Käytännössä Billière oli liittouman toiseksi korkein komentaja Yhdysvaltojen Norman Schwarzkopfin jälkeen. Schwarzkopf asetti hänet myös liittouman erikoisjoukkojen komentoon. Billière taivutteli Schwarzkopfin antamaan erikoisjoukoille tärkeän roolin sodan aikana, vaikka Schwarzkopf suhtautui niiden merkitykseen aluksi epäilevästi. Erikoisjoukkoja solutettiin Irakiin jo kuusi päivää ennen varsinaisen sodan alkua. Irakissa erikoisjoukot jäljittivät esimerkiksi irakilaisia Scud-ohjuksia sekä tutka- ja viestintäkeskuksia tuhoten ne kutsumalla paikalle ilmaiskuja.[1]

Vuonna 1991 Billière ylennettiin kenraaliksi ja hän toimi brittihallituksen Lähi-idän asioiden neuvonantajana. Hänestä tuli Bathin ritarikunnan Knight Commander (KCB) ja kesäkuussa 1992 hän jäi viimein eläkkeelle asevoimista. Billière on sittemmin julkaissut uraansa käsitteleviä kirjoja, kuten Storm Command: A Personal Account of the Gulf War (1992) ja Looking for Trouble: From the SAS to the Gulf (1994). Hän on työskennellyt myös erilaisten hyväntekeväisyystoimien parissa.[1]