Peter Woldemar Hannikainen

Hannikaisen isä oli komissiomaanmittari ja kirjailija Pietari Hannikainen ja äiti Karin Margareta Krank. Hänen puolisonsa vuodesta 1880 oli Selma Elisabeth Fagerström (k. 1929). Metsänhoitaja Yrjä Sigismund Hannikainen (1884-1927) ja Helsingin Sanomien toimitussihteeri Klaus Hannikainen (1885-1937) olivat heidän poikiansa.[3] Hannikainen tuli ylioppilaaksi 1875 Suomalaisesta normaalilyseosta ja suoritti päästötutkinnon Evon metsäopistosta 1878, jolloin hänestä tuli metsäkonduktööri.[1] Hannikainen tuli virkatalojen ylimääräiseksi metsänhoitajaksi 1880 ja vakinaiseksi 1891. Metsähallituksen järjestyksessä neljäntenä ylitirehtöörinä eli ylijohtajana Hannikainen toimi 1902–1918.[2] Hänen aikanaan valtionmetsien hoidon tehostaminen lisäsi niiden taloudellista tuottoa moninkertaiseksi. Hannikainen oli Suomen Metsätieteellisen Seuran perustajia ja sen ensimmäinen puheenjohtaja. Hän toimitti ja julkaisi Suomen ensimmäistä metsänhoidon aikakauskirjaa Suomen Metsänhoitolehteä 1888–1903. Hannikaiselle myönnettiin todellisen valtioneuvoksen arvo vuonna 1915.

Hannikainen julkaisi muun muassa seuraavat teokset:[1]

• Metsänkasvatuksesta, 1880
• Metsien hoidosta I, Metsänkasvatuksesta, 1882
• Metsien hoidosta II, Metsätalouden järjestämisestä, 1885
• Vähäsen metsistä, 1887 (Något om skogarna, 1888)
• Ruotsalais-suomalainen sanaluettelo Suomen Metsänhoitolehdessä, 1889 ja 1893
• Kootkaa metsäpuitten siemeniä, 1892 ja 1902
• Metsänhoito-oppi, 1892, 1893 ja 1919
• Metsänhoito maanviljelyksen rinnalla, 1893
• Suomen metsät kansallisomaisuutenamme, 1896
• Metsätaloutemme, sen merkitys ja tehostaminen, 1930 (postuumisti).

Hän julkaisi myös kirjoituksia useissa alan suomen- ja vieraskielisissä lehdissä.

• Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 272.