Peter Tiepold

Peter Tiepold (15. marraskuuta 1945 Berliini^lähde?) oli itäsaksalainen nyrkkeilijä, kaksinkertainen EM-pronssimitalisti ja olympiapronssimitalisti vuoden 1972 Münchenin kisoissa.

Peter Tiepold
Henkilötiedot
Syntynyt	15. marraskuuta 1945 Berliini
Kansalaisuus	Itä-Saksa
Nyrkkeilijä
Pituus	178 cm
Painoluokka	kevyt välisarja (alle 63,5 kg) - kevyt keskisarja (alle 71 kg)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Unkari
Miesten nyrkkeily
Olympialaiset
Pronssia	München 1972	71 kg
EM-kilpailut
Pronssia	Rooma 1967	60 kg
Pronssia	Belgrad 1973	71 kg

Tiepold aloitti nyrkkeilyn teini-iässä. Nuoruusvuosien menestyksen myötä hänestä tuli Itä-Saksan ykkösseuran SC Dynamo Berlinin nyrkkeilijä. Hänen valmentajansa siellä oli Horst Gülle. Kansainvälisissä otteluissa Tiepold esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1964, kun hän edusti Itä-Saksaa Zinnowitzissa nuorten kansainvälisessä ottelussa Puolaa vastaan. Vuonna 1966 Tiepoldista tuli ensimmäisen kerran Itä-Saksan mestari kevyessä välisarjassa (alle 63,5 kg). Sen jälkeen hänestä tuli Itä-Saksan mestari vielä kuusi kertaa, joista viimeinen tuli 1974.^lähde?

Vuonna 1967 Tiepold kilpaili ensimmäisen kerran EM-kisoissa Roomassa. Ensimmäisessä ottelussa hän voitti Länsi-Saksan Jürgen Vossin teknisellä tyrmäyksellä kolmannessa erässä. Seuraavaksi tuli pistevoitto Bulgarian Petar Stoichevista. Välierässä Neuvostoliiton Valeri Frolov voitti Tiepoldin pistein. Näin Tiepold sai EM-pronssin.[1] Hän oli mukana myös vuoden 1968 olympialaisissa Meksikossa, joissa Itä-Saksa esiintyi ensimmäisen kerran omana joukkueena. Ensimmäisessä olympiaottelussa Tiepold saavutti pistevoiton Tšekkoslovakian Wladimir Kucerasta ja seuraavassa ottelussa myös pistevoiton Meksikon Jaime Lozanovista. Puolivälierissä Tiepoldin vastustaja oli Puolan Jerzy Kulej, jolle Tiepold hävisi niukasti pistein 3-2. Kulejista tuli sarjan olympiavoittaja.[2] Vuoden 1969 EM-kisoissa Budapestissa Peter Tiepold sai pistevoiton Länsi-Saksan saksalaisesta Gerd Puzichasta, mutta seuraavassa ottelussa Jugoslavialaista Ljubinko Veselinovic vei voiton, ja näin Tiepold oli ulkona mitaliotteluista.[3]

Vuodesta 1971 lähtien Tiepold ei enää pystynyt kilpailemaan kevyessä välisarjassa (63,5 kg) vaan siirtyi välisarjaan (67 kg asti). Tässä painoluokassa hän tuli vasta kolmanneksi Itä-Saksan mestaruuskilpailuissa eikä päässyt Madridin EM-kilpailuihin. Vuonna 1972 hän nousi seuraavaan painoluokkaan eli kilpaili nyt kevyessä keskisarjassa (71 kg). Tässä painoluokassa hän onnistui pääsemään vuoden 1972 Münchenin olympialaisiin maansa edustajana. Hän voitti olympiaturnauksen ensimmäisessä ottelussa Romanian Ion Györfin, sitten Suomen Mikko Saarisen ja Meksikon Emetrio Villanuevon. Näin Tiepold oli saavuttanut vähintään pronssimitalin. Hän hävisi semifinaalissa Puolan Wiesław Rudkowskille pistein 4–1.[2] Seuraavan vuoden EM-kisoissa Belgradissa Peter Tiepold saavutti toisen EM-mitalinsa sijoittuessaan kevyessä keskisarjassa kolmanneksi. Ensimmäisissä otteluissa tuli voitto Englannin Roger Maxwellista, sitten Tanskan Lauritz Jensenistä. Välierässä Tiepold koki pistetappion Neuvostoliiton Anatoli Klimanoville, josta tuli loppuottelussa Euroopan mestari.[4] Viimeinen kansainvälinen mestaruus, jossa hän kilpaili, oli saman vuoden Havannan maailmanmestaruuskilpailut. Ensimmäisessä ottelussa hän voitti tyrmäyksellä toisella kierroksella Länsi-Saksan Harald Sixtin, mutta sen jälkeen tuli puolivälierätappio kuubalaiselle Rolando Garbeyta vastaan.[5] Tämän jälkeen hän päätti uransa^lähde?.

Sitten hän suoritti valmentajakoulutuksen ja toimi valmentajana aina eläkkeelle jäämiseensä asti eli vuoteen 2008.[6]