Peter Grünberg

Grünberg syntyi Plzeňissä vuonna 1939.[2] Kaupunki kuului Böömin–Määrin protektoraattiin, jonka kansallissosialistinen Saksa oli aiemmin miehittänyt. Kaupunki kuuluu nykyään Tšekkiin. Hänen vanhempansa olivat insinööri Feodor A. ja Anna Grünberg.[3] Hänen insinööri-isänsä joutui maailmansodan jälkeen vankileirille ja kuoli siellä 1945. Muu perhe karkotettiin kansalaisuutensa vuoksi Saksaan. He asettuivat Hessenin osavaltiossa sijaitsevaan Lauterbachin kaupunkiin, missä Grünberg suoritti lukio-opinnot.

Vuonna 1962 Grünberg sai Fysiikasta välitutkinnon Frankfurt am Mainin Johann Wolfgang Goethe -yliopisto ja siirtyi 1963 opiskelemaan Darmstadtin teknilliseen yliopistoon, jossa hän väitteli tohtoriksi vuonna 1969. Tohtoriksi väiteltyään hän toimi kolme vuotta tutkijana Ottawassa Carleton-yliopistossa, ja vuonna 1972 hän aloitti Jülichin tutkimuskeskuksen kiinteän aineen fysiikan tutkimusosastolla. Hän työskenteli siellä vuoteen 2004, jolloin jäi eläkkeelle. Hän on kuitenkin jatkanut uraansa vielä eläköitymisen jälkeenkin. Jülichin tutkimuskeskuksen lisäksi Grünberg työskenteli vuosina 1984–1985 Argonnen kansallislaboratoriossa Yhdysvalloissa, vuodesta 1992 Kölnin yliopiston professorina ja kuuden kuukauden ajan vuonna 1988 Tōhokun yliopiston Tsukuban tutkimuskeskuksessa.[3]

Grünberg on palkittu useita kertoja uransa aikana. Nobelin fysiikanpalkinnon hän jakoi vuonna 2007 Albert Fertin kanssa. Grünebrg ja Fert löysivät vuonna 1988 toisistaan riippumatta suuri magnetoresistanssi -ilmiön. Sillä tarkoitetaan sähkävastuksen äkillistä muuttumista, kun materiaali, joka on muodostunut vuorottelevista ferromagneettisista ja epämagneettisista kerroksista, altistetaan suurelle magneettikentälle.[4] Löytö on mahdollistanut gigatavukoon kiintolevyjen valmistamisen.[5] Nobelin lisäksi Grünberg on saanut lisäksi muun muassa Japani-palkinnon (2007) ja Wolfin palkinnon (2007).[3]