Peter Garlake

Peter Garlake syntyi vuonna 1934 Kapkaupungissa. Hänen isänsä Storr Garlake oli sotilas, josta tuli myöhemmin Rhodesian ja Njassamaan liittovaltion asevoimien kenraalimajuri. Hänen äitinsä Catherine oli skotlantilaissukuinen eteläafrikkalainen. Peter Garlake kävi collegen Hararessa ja opiskeli 1952–1957 arkeologiaa Kapkaupungin yliopistossa. Jatko-opintonsa hän aloitti 1961 University College Londonissa (UCL), jossa hän tapasi myös tulevan vaimonsa Margaretin. Pari meni naimisiin 1962, ja he saivat kolme lasta.[1]

Garlake aloitti tutkijanuransa 1962 brittiläisessä instituutissa Dar es Salaamissa. Hän tutki Itä-Afrikan rannikon keskiaikaisten swahilikaupunkien arkkitehtuuria ja arkeologiaa. Tutkimuksista julkaistiin vuonna 1966 teos The Early Islamic Architecture of the East African Coast.[1]

Garlake nimitettiin Rhodesian monumenttien tarkastajaksi 1964, vuotta ennen maan itsenäistymistä. Hän tutki useita Rhodesiasta löytyneitä dzimbabweja eli kivirakennelmia.[1] Garlake havaitsi kuitenkin nopeasti, ettei hän pystynyt toimimaan tehtävässä haluamallaan tavalla. Rhodesian lait määräsivät, että tulkinnat maan varhaisista rakennuksista pitäisi ”tasapainottaa”. Jos kirjoittaja väitti jonkin rakennelman olevan afrikkalaista alkuperää, hänen piti käyttää yhtä monta sanaa selvittämään myös sitä mahdollisuutta, että rakentajina olisivatkin olleet esimerkiksi portugalilaiset tai foinikialaiset.[2]

Garlake lähti Rhodesiasta ja siirtyi luennoitsijaksi Nigeriaan Ifen yliopistoon,[2] missä hän toimitti loppuun tutkimuksensa Suur-Zimbabwesta.[1] Vuonna 1973 hän julkaisi aiheesta teoksen Great Zimbabwe, joka kumosi lopulta siirtomaa-aikaisen myytin ja todisti, että Suur-Zimbabwen olivat rakentaneet afrikkalaiset eivätkä eurooppalaiset tai foinikialaiset. Ian Smithin johtama hallinto halusi pitää kiinni myytistä, jonka mukaan Rhodesian suuret historialliset rakennelmat olivat valkoihoisten rakennuttamia.[2] Nigeriassa Garlake suoritti myös kaksi merkittävää kaivausta, Woye Asirin ja Obalaran arkeologisilla alueilla. Hän kirjoitti tutkimuksistaan kaksi raporttia West African Journal of Archaeology -lehteen ja käsitteli niissä Ifen klassisen kauden aineellista kulttuuria ja jorubojen asuinaluetta yleisesti.[3]

Garlake oli 1976–1981 lehtorina UCL:ssä. Tämän jälkeen hän palasi Zimbabween mutta pettyi, kun ei saanut National Museums and Monuments of Zimbabwen johtajan paikkaa. Vuodesta 1984 lähtien hän toimi Zimbabwen yliopiston lehtorina, ja tohtoriksi hän väitteli 1992 Lontoon yliopistossa, School of Oriental and African Studiesin collegessa. 1980-luvun lopussa hän menetti tulipalossa Zimbabwen arkeologiaa käsittelevät käsikirjoituksensa, minkä jälkeen hän siirtyi tutkimaan maan kalliomaalauksia. Hän julkaisi 1987 teoksen The Painted Caves ja sen pohjalta 1995 teoksen The Hunter’s Vision. Garlaken viimeiseksi kirjaksi jäi 1992 julkaistu Early Art and Architecture of Africa.[1]

Garlake kuoli vuonna 2011. Hänelle ei järjestetty muistotilaisuutta, ja hänelle toimitettiin niin sanottu luonnollinen hautaus, kuten hän oli itse toivonut.[1]