Petri Walli

Ennen Kingston Wallia Petri Walli muun muassa soitti rumpuja Sekunda-punkyhtyeessä ja toimi soolokitaristina Backline-yhtyeessä, jonka toisena kitaristina toimi Kie von Hertzen[2]. Kingston Wallin hän perusti vuonna 1987 Petteri Ståhlin (rummut) ja Jukka Jyllin (basso) kanssa. Petteri Ståhlin jälkeen rumpuja soitti Timo Joutsimäki, ja ensimmäisen levyn levytysaikoihin 1991 rumpaliksi tuli Sami Kuoppamäki. Heidän kolmea albumiaan (Kingston Wall I, II ja III Tri-Logy eli III) pidetään merkittävinä saavutuksina suomalaisen progressiivisen rockin historiassa. Yhtye sai vaikutteita Jimi Hendrixin ja Led Zeppelinin tuotannosta. Walli itse tuotti yhtyeen levyjä salanimellä Pedro Cucaracha. Kingston Wall jäi tauolle kolmannen albumin jälkeen jouluna 1994.

Tauon jälkeen Walli matkusteli Intiassa Goalla, jossa hän oli ollut monta kertaa aiemmin ystävänsä Ior Bockin luona. Wallia kiehtoivat Bockin pakanatarinat, joista hän oli ammentanut ideoita myös musiikkiinsa varsinkin Kingston Wallin viimeisellä albumilla III Tri-Logy (1994). Kesällä 2000 julkaistiin tribuuttina Petri Wallille ja Kingston Wallille Freakout Remixes -remixlevy. 21. syyskuuta 2005 julkaistiin Jyllin koostama Kingston Wall – Real Live Thing, kolmen levyn kokoelma.

Petri Wallin soittoa kuullaan myös Waltari-yhtyeen vuonna 1992 ilmestyneellä Torcha!-albumilla, jolla hän soitti sitaria kappaleessa ”Fuckadelican Garden”.

Petri Walli kuoli 28. kesäkuuta 1995 hypättyään Töölön kirkon tornista.[3][4] Hän oli kuollessaan 26-vuotias. Walli on haudattu Hietaniemen hautausmaalle kilometrin päähän kuolinpaikastaan. Hänen hautansa sijaitsee lähellä muualle haudattujen portaita (Uusi alue - kortteli 21 - rivi 2 - hauta 611). Kingston Wallin viimeisellä levyllä olevan kappaleen ”For All Mankind”[5] on epäilty olevan Petri Wallin itsemurhaviesti.[6]

Walli käytti suurimman osan urastaan ainoastaan yhtä sähkökitaraa, Gibson Les Paul Deluxea. Vuonna 2003 kitara myytiin Helsingissä Kitarapajalla tuntemattomaksi jääneelle ostajalle 2 500 eurolla.[11] Walli hyödynsi usein kitaraan asennettuja kytkimiä, joilla humbucker-mikrofonit saattoi puolittaa yksikelaisiksi, ja saada täten aikaan enemmän Fender-kitaroita muistuttavia sävyjä. [11] Hän myös sääti usein kitaran äänenvoimakkuutta pienemmälle saadakseen aikaan puhtaampia sävyjä. [11]

Wallin saundi muodostui Les Paulin ja 100-wattisen Marshall JMP 2203 -vahvistimen yhdistelmästä. [11] Kitaran ja vahvistimen välissä oli lautaan kiinnitettyjä efektejä, joista useimmin käytetyt olivat Ibanez Tube Screamer, Cry Baby Wah Wah ja Ibanez Digital Delay. [11] Näiden lisäksi Kingston Wallin tuotannossa kuuluvat Electro-Harmonix Small Stone -phaser (mm. "Could it Be So?"), DOD 575 -flanger (mm. monet Tri-Logyn kappaleista), Electro-Harmonix Big Muff Deluxe -fuzz (mm. "Time"-kappaleen soolo) ja DOD Octaplus -oktaaveri (mm. "Palekastro"). [11] Lisäksi Tri-Logyn kiertueella pedaailaudan ulkopuolella on ollut MXR Stereo Chorus -pedaali.[11]

»Minulla on keikoilla kai kuusi pedaalia, ja niitä yhdistelemällä löytyykin aika jänniä juttuja. Kitarana käytän Les Paulia. Kaikki käyttämäni efektit ovat vain tulleet, loksahtaneet paikalleen. Toisilla on aikaa rakennella kitaroita, minä käytän ajan mieluummin johonkin muuhun. Eikä minulla ole intressiä lähteä muuttelemaan kitaraa, pikemminkin toimin sillä tavalla, että näen uuden kitaran ja saan siitä irti jotain, mitä en ole aikaisemmin saanut. Ja pitää ajatella näitä resurssejakin. Minulla on nyt vain yksi sähkökitara, ja minä toimin sen puitteissa.»
(Petri Walli Soundi-lehdessä 3/93)

Ennen Les Paul Deluxea Wallin kitarana oli musta Gibson Les Paul. [11] Tri-Logy-albumin ”Another Piece of Cake” -musiikkivideolla ja joillakin keikoilla Walli esiintyi poikkeuksellisesti MS-Audiotronilta lainatun Hamer-kitaran kanssa. [11] Wallin omat akustiset kitarat olivat 6-kielinen Lignatone ja 12-kielinen Eko Ranger XII, mutta näitä kitaroita ei Jukka Jyllin mukaan käytetty studiossa. [11]

Walli omisti myös Roland Juno-106 -mallisen analogisen syntetisaattorin, mutta sitä ei tiettävästi käytetty Kingston Wallin levyillä.

Gibson Les Paul Deluxe Goldtop (1973-1974)

• Alkuperäinen maali hiottu pois ja petsattu ruskeaksi
• Ns. Pancake (sandwich) runko
• Deluxessa vakiona olevat minihumbuckerit vaihdettu normaalikokoisiin, mikrofonien syvennykset jyrsitty uudelleen humbuckereille sopiviksi
• Tallamikrofoni: Gibson Dirty Fingers
• Kaulamikrofoni: Gibson T-Top
• Talla: Double Eaglen messinkinen Tune-o-matic 1980-luvulta.
• Miniswitchit kelanpuolituksille (tallamikrofonin kelanpuolitus ei ollut käytössä)
• Kaula on joskus katkennut lavan liitoksesta, korjattu liimalla
• Viritinkoneiston nupit ovat isommat ja ”kantikkaammat” kuin Grover Kidneyt
• Kaulamikin musta mikkikehys rikki (puuttuu alempi pitkä seinämä)

Pedaalit:[11]

1990:

• DOD Octoplus FX35 (oktaaveri)
• Marshall Guv'nor (overdrive)
• Dunlop GCB95 Cry Baby (wahwah)
• Ibanez DDL Digital Delay (delay)

1992:

• Electro-Harmonix Big Muff Deluxe (fuzz)

• Ibanez TS-808 Tube Screamer (overdrive)
• Dunlop GCB95 Cry Baby (wahwah)
• DOD Octoplus FX35 (oktaaveri)
• Electro-Harmonix Small Stone Phase Shifter (phaser)
• DOD Performer Flanger 575 (flanger)
• Ibanez DDL Digital delay (delay)

1994:

• MXR Stereo Chorus (Tri-Logyn kiertue, jakamassa signaalin kahteen vahvistimeen)

Vahvistimet:[11]

• Marshall JMP 2203 100W vahvistin ja Marshall JCM 800 Lead 1960B 4x12" kaiutinkaappi (kaikki levyt ja kiertueet)
• Marshall JMP 1987 50W vahvistin ja Marshall 8x10" kaiutinkaappi (I- ja II-levyjen kiertueilla kakkosvahvistimena)
• Marshall JCM 800 50W combo (Tri-Logyn kiertueella kakkosvahvistimena)

• Puustinen, Viljami: Kingston Wall – Petri Wallin saaga. Helsinki: Like, 2014. ISBN 978-952-01-0799-4.
• Aroluoma, Kimmo: Kingston Wallin perintö. Helsinki: Like, 2023. ISBN 9789511443643

• Petri Wallin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa