Pet Sounds

Pet Sounds on yhdysvaltalaisen popyhtye The Beach Boysin vuonna 1966 valmistunut albumi. Sitä pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä poplevyistä.[2][3] Mojo Magazine valitsi levyn maailman kaikkien aikojen parhaaksi listallaan The Greatest Albums of All Time. Se oli ykkössijalla myös New Musical Expressin listalla Top 100 Albums. Rolling Stonen 500 Greatest Albums of All Time -listalla se oli sijalla kaksi.

Pet Sounds
The Beach Boys
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  12. heinäkuuta 1965 – 13. huhtikuuta 1966[1]
 Studio  Columbia Studios, Hollywood[1]
Gold Star Recording Studios, Hollywood[1]
Sunset Sound Studios, Los Angeles[1]
Western Studios, Los Angeles[1]
 Julkaistu 16. toukokuuta 1966[1]
 Tuottaja(t) Brian Wilson
 Tyylilaji kamaripop, psykedeelinen pop, rock and roll[1]
 Kesto 36.25
 Levy-yhtiö Capitol
The Beach Boysin muut julkaisut
Beach Boys’ Party!
1965		 Pet Sounds
1966		 Best of Beach Boys
1966

Brian Wilson jäi vuonna 1964 pois yhtyeen kiertuekokoonpanosta ja omisti aikansa studiotyöskentelylle. Wilsonin henkilökohtaiseksi projektiksi muodostunut Pet Sounds syntyi samaan aikaan kun The Beach Boys kiersi maailmalla. Melkein koko albumin soitto-osuudet ovat The Wrecking Crew -studiomuusikkoryhmän soittamat. Kappaleella ”That’s Not Me” soittavat Brian Wilson (urut ja ”Danelectro” basso), Carl Wilson (kitara ja basso) ja Dennis Wilson (rummut). Nimikkokappaleella ”Pet Sounds” Brian Wilson soittaa pianoa sekä urkuja kappaleella ”I Know There’s an Answer”. Carl Wilson soittaa 12 -kielistä sähkökitaraa ”God Only Knows” -laulussa. Yhtyeen jäsenet esittävät kaikki lauluosuudet.

Pet Sounds mullisti 1960-luvun popmaailman ainutlaatuisen rikkaalla äänimaailmallaan ja kehittyneillä sovituksillaan. Wilson sovitti lauluihin ”lempiääniään”, orkesterisoittimien koko kirjon harpuista ja patarummuista lähtien. ”Good Vibrations” -single, joka syntyi samoissa sessioissa päätymättä kuitenkaan albumille, tunnetaan Electro-Thereminin ujelluksesta.

Tony Asherin kanssa tekemissään sanoituksissa Wilson uppoutui oman mielensä syövereihin. Laulut käsittelivät yhdysvaltalaisen nuorison kasvukipuja vilpittömämmin ja syvemmin kuin mihin The Beach Boys oli ennen pystynyt.

Pet Sounds oli alkujaan menestys etenkin Isossa-Britanniassa, mutta sillä ei ollut samanlaista myyntivoimaa kuin The Beach Boysin aikaisemmilla aurinkoisilla hiteillä. Vuosien saatossa se on kuitenkin noussut epäilemättä yhtyeen tunnetuimmaksi albumiksi. Sen sanotaan olleen inspiraationa The Beatlesin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandille. Pet Sounds osoitti, että kolmen minuutin popkappaleista pystyi tekemään kestävän albumikokonaisuuden.

Vuonna 2005 albumi valittiin mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä.[4]

Kappaleet
NroNimiKesto
1.Wouldn’t It Be Nice2.22
2.You Still Believe in Me2.30
3.That’s Not Me2.27
4.Don’t Talk (Put Your Head on My Shoulder)2.51
5.I’m Waiting for the Day3.03
6.Let’s Go Away for Awhile2.18
7.Sloop John B2.56
8.God Only Knows2.49
9.I Know There’s an Answer3.08
10.Here Today2.52
11.I Just Wasn’t Made for These Times3.11
12.Pet Sounds2.20
13.Caroline, No2.52

Arvostelut

Lähteet
  1. Unterberger, Richie: Pet Sounds - The Beach Boys AllMusic. Viitattu 19.1.2020.
  2. Gundersen, Edna: It's certainly a thrill: 'Sgt. Pepper' is best album USATODAY.com. 17.11.2003. Viitattu 18.1.2020. (englanniksi)
  3. Acclaimed Music acclaimedmusic.net. Viitattu 19.1.2020. (englanniksi)
  4. Complete National Recording Registry Listing, Library of Congress. Viitattu 7.9.2020.
  5. Walsh, Barry: Review: The Beach Boys, Pet Sounds Slant Magazine. 19.4.2004. Viitattu 19.1.2020. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.