Peruskirja 77

Peruskirja 77 (tšek. ja slov. Charta 77) oli epämuodollinen tšekkoslovakialainen kansalaisliike, joka kritisoi poliittista ja valtiovaltaa ihmis- ja kansalaisoikeuksien rikkomisesta, vaikka Tšekkoslovakia oli sitoutunut niihin Helsingin ETY-kokouksessa 1975. Hallitseva kommunistipuolue pyrki vuoden 1968 Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen normalisoimaan maan politiikkaa eli palauttamaan sen Neuvostoliiton määrittelemiin rajoihin. Peruskirja 77 -liike toimi 1977–1992. Se sai nimensä Peruskirja 77 -nimisestä julistuksesta, joka julkaistiin 1. tammikuuta 1977 ja painettiin pian monissa länsieurooppalaisissa lehdissä. Allekirjoittajat olivat toisinajattelijoita, jotka joutuivat hankaluuksiin hallitsevan järjestelmän kanssa.[1] Toiminnan voi siten rinnastaa kansalaisoikeusliikkeisiin.

Julistuksen alullepanijoita ja ensimmäisiä allekirjoittajia olivat Václav Havel, Jan Patočka, Zdeněk Mlynář, Jiří Hájek ja Pavel Kohout. Kaikkiaan allekirjoituksia oli aluksi 242, kesään 1977 mennessä niitä oli kertynyt jo kuutisensataa ja vuoteen 1990 mennessä 1400. Allekirjoittajat edustivat eri ammatteja, poliittisia kantoja ja uskonnollisia näkemyksiä. Gustáv Husákin johtama kommunistivalta vainosi 1970- ja 1980-luvuilla Peruskirja 77:n jäseniä. Sadat allekirjoittajat menettivät työpaikkansa, ja useita kymmeniä tuomittiin vankeusrangaistuksiin, joista osa oli pitkäaikaisia. Esimerkiksi Vaclav Havel sai 5 vuoden vankeustuomion lokakuussa 1979. Lähes 400 muutti vainojen takia ulkomaille. Osa peruskirjan allekirjoittajista perusti vuonna 1978 Oikeudettomasti vainottujen puolustuskomitean (Výbor na obranu nespravedlivě stíhaných, VONS). Tästä kehittyi 1980-luvulla käytäntö viettää maailmanlaajuista päivää Day of Remembrance for Victims of Stalinism and Nazism, joka on kuitenkin eri asia kuin vainojen uhrien muistopäivä.

Vuoden 1989 niin sanotun samettivallankumouksen jälkeen moni peruskirjan allekirjoittaja nousi yhteiskunnallisesti merkittävään asemaan. Selvimmin tämä henkilöityy kirjailija Václav Haveliin, josta tuli maan presidentti 29.12.1989, sekä toimittaja Jiří Dienstbieriin, josta tuli samaan aikaan ulkoministeri.[2]