Perunkarvatonkoira
Perunkarvatonkoira (Perro sin pelo del Perú[2]) on perulainen koirarotu, jolle on ominaista karvapeitteen lähes täydellinen puuttuminen suurimmassa osasta yksilöitä.[2]
| Perunkarvatonkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Peru |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 1 022 (isoja 340, keskikokoisia 475 ja pieniä 207) [1] |
| Alkuperäinen käyttö | liharuoka, seurakoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Elinikä | 12–15 vuotta |
| Muita nimityksiä | perulainen, perro sin pelo del Perú, Peruvian Hairless Dog, Inca Hairless Dog, chien nu du Perou, Peruanischer Nackthund[2], viringo, perro calato, perro chimo, perro chimú, dielmatian |
| FCI-luokitus |
ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 6 Alkukantaiset koirat #310 |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
pieni 4–8 kg keskikokoinen 8–12 kg iso 12–30 kg |
| Säkäkorkeus |
pieni 25–40 cm keskikokoinen 41–50 cm iso 51–65 cm |
| Väritys |
vaaleanruskea, tummanruskea, sininen, harmaa tai musta - joko valkoisin tai vaaleanpunertavin läiskin tai ilman |
Ulkonäkö
Perunkarvatonkoira on solakka, tyylikäs, voimakas ja tasapainoinen, eikä sen tule vaikuttaa karkeatekoiselta. Pää on pitkänomainen ja kirsua kohti kapeneva, kallo keskipitkä ja ylhäältä katsottuna leveä. Silmät ovat keskikokoiset ja hieman mantelinmuotoiset, vaihdellen väriltään keltaisesta ja ruskeasta (kaikissa sävyissään) mustaan - aina joko karvapeitteen tai ihon väriin sointuen. Korvat ovat keskipitkät ja lähes teräväkärkiset; koiran ollessa tarkkaavainen pystyt, mutta levossa taaksepäin kääntyneet.[3]
Karvamuunnoksia on kaksi, karvaton ja karvallinen - ensiksi mainitun hampaisto on lähes aina epätäydellinen. Karvattomalla väritys vaihtelee joko kaikista harmaan ja sinisen sävyistä mustaan (liuskeenmusta, norsunmusta tai sinimusta) tai vaaleanruskeasta tummanruskeaan. Yksivärisyys on toivottua, mutta myös vaaleanpunertavat tai valkoiset läiskät sallitaan - läiskät eivät kuitenkaan saa peittää yli kolmasosaa rungon värityksestä.[3]
Rodusta esiintyy kolme kokomuunnosta: pieni (pequeño) – 25–40 cm, 4–8 kg – keskikokoinen (mediano) – 41–50 cm, 8-12 kg – ja suuri (grande) – 51–65 cm, 12–30 kg.[3]
Karvattomuus
Rodun erikoispiirteenä on karvapeitteen lähes täydellinen puutos useimmilla yksilöillä. Karvan määrä vaihtelee yksilökohtaisesti ja sen yleisimmät esiintymispaikat ovat pää, tassut sekä häntä. Näissä paikoissa myös rotumääritelmä sallii karvan esiintymisen. Geeni (nimetty FOXI3), joka karvattomuuden aiheuttaa, on hallitseva, mutta homotsygoottina letaali. Tästä seuraa se, että jokainen karvaton koira kantaa sekä karvattomuuden että karvallisuuden aiheuttavaa geeniä. Näin ollen koiran on mahdollista periä molemmilta vanhemmiltaan karvallisuusgeeni, joten rodussa myös karvallisia yksilöitä.
Laskennallisesti kahden karvattoman koiran (merkitään genotyyppi Hh, H=karvaton ja h=karvallinen) pentueeseen tulee siis:
Puolet HH (ei elinkelpoinen, normaalisti kuolee jo kohdussa sikiövaiheessa), puolet Hh (karvaton), neljännes hh (karvallinen)
Vastaavasti karvattoman (Hh) ja karvallisen (hh) yhdistelmästä tulee: puolet Hh (karvaton) ja puolet hh (karvallinen).
Molemmat yhdistelmät ovat sallittuja. Ainoastaan kahden karvallisen yhdistäminen on kielletty, koska siitä ei voi syntyä karvatonta pentua. Laskennallisesti pentueeseen syntyvien elinkelpoisten pentujen määrä on suurempi, kun vanhemmat ovat karvaton ja karvallinen, sillä yksikään koira ei voi saada karvattomuusgeeniä molemmilta vanhemmiltaan.
Rotumääritelmän muutoksen myötä karvallisetkin yksilöt voivat osallistua Suomessa näyttelyihin. Karvalliset perunkarvattomat on rekisteröity Suomessa ennenkin, mutta esimerkiksi Perussa, rodun kotimaassa niitä ei ole voinut rekisteröidä ennen nykyistä rotumääritelmää.
Karvattomuus on yhteydessä myös rodussa ilmenevään hammaspuutokseen. Geenin, joka aiheuttaa karvattomuutta, on huomattu aiheuttavan myös hammaspuutosta. Useimmilla karvattomilla rodun edustajilla esiintyykin jonkinlaisia hammaspuutoksia, yleisimpinä puuttuvina hampaina ovat kulma-, sekä välihampaat.
Geeni on myös aiheuttanut myös sen, että koirilla on todella pitkät viikset. Uunituoreen tutkimuksen mukaan sokeutuneet perunkarvattomatkoirat käyttävät avuksi viiksiään suunnistamisessa nenän lisäksi.
Luonne ja käyttäytyminen
Perunkarvatonkoira on luonteeltaan valpas. Vieraisiin se suhtautuu varautuneesti, yleensä väistämällä, jos vieras yrittää koiraa silittää tai sitä muuten koskea. Tutustuttuaan vieraisiin perunkarvatonkoira voi olla hyvinkin ihmisrakas ja hakeutua oma-aloitteisesti ihmisten seuraan ja silitettäväksi. Omistajaansa perunkarvatonkoira kiintyy yleensä hyvin voimakkaasti.lähde?
Tarkkaavaisuutensa vuoksi perunkarvatonkoira on hyvä vahti.lähde?
Alkuperä
Alun perin perunkarvatonkoira oli samaa rotuja inkojenkarvatonkoiran kanssa, mutta kesti tätä paremmin auringonvaloa pigmenttinsä ansiosta ja kykenikin siksi ulkoilemaan myös päiväsaikaan - siitä nimitys daytime dog. Sen alkuperäinen käyttötarkoitus oli toimia ruokana, kunnes inkat ottivat vallan alueella ja alkoivat pitää sitä korkea-arvoisena lemmikkinä. Todennäköisesti niihin aikoihin värityksellä alkoi olla enemmän väliä, ja rotu erkani inkojenkarvatonkoirasta.[4]
Lähteet
- Suomen Kennelliitto. Perunkarvatonkoira. Koiranet Jalostustietojärjestelmä. Viitattu 25.4.2020.
- Peruvian Hairless Dog. FCI. Haettu 9.8.2019.
- Perunkarvatonkoira. Suomen Kennelliitto, 8.10.2013. Haettu 13.6.2021.
- Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 594. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.