Perttu Häkkinen

Häkkinen perusti vuonna 1998 elektronisen musiikin yhtye Imatran Voiman yhdessä Jaakko Kestilän kanssa. Hän käytti muusikkona taiteilijanimeä Randy Barracuda ja Kestilä nimeä Fresh O Lexx.[4][5] Imatran Voima julkaisi kolme albumia, ensimmäisen vuonna 2004.[6] Imatran Voiman lisäksi hän soitti muun muassa yhtyeissä Itäväylä, Anaalivaihe, Boyz of Caligula ja Tähtiportti.[7] Vuonna 2009 julkaistiin Häkkisen ensimmäinen sooloalbumi Randy Barracudana ruotsalaisyhtiö Flogsta Danshallin kautta.[8][9] Hänen toinen sooloalbuminsa Random Works of Randy Barracuda Vol. II julkaistiin vuonna 2012 yhdysvaltalaisen Losonofono Recordsin kautta.[7]

Häkkinen oli yksi skweeen eli skandinavian electronic funk -musiikin pioneereista. Skweee on synteesi elektronisen musiikin eri tyylilajeista, joiden pohjalta muusikot Suomessa ja Ruotsissa loivat oman tunnistettavan tyylinsä. Perttu Häkkisen ja Tatu “Mesak” Metsätähden Harmönia-levy-yhtiö on yksi tyylilajin merkittävimmistä levy-yhtiöistä, ja sen kautta ilmestyi kymmeniä julkaisuja.[2]

Toimittajana Häkkinen työskenteli muun muassa Radio Helsingissä, Basso Mediassa sekä Yleisradion radiokanavilla YleX, Yle Radio 1 ja Yle Puhe.[10] Hän toimi myös kolumnistina Rumbassa ja Helsingin Sanomissa.[4] Vuonna 2015 Häkkinen sai Yle Puheen ohjelmastaan Koura-tunnustuspalkinnon.[11]

Häkkinen kirjoitti kaksi kirjaa: tietokirjan Valonkantajat – Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä (Like, 2015) yhdessä Vesa Iitin kanssa ja dokumenttiromaanin Hukkuminen – Kertomus Kumpulan surmayöstä (Tammi, 2017).[12][13] Lisäksi Häkkinen oli yksi elektronisesta musiikista kertovan tietoteoksen Kone-Suomi[14] kirjoittajista (Khaos Publishing, 2017).

Häkkinen kuoli sunnuntaiyönä 12. elokuuta 2018 tapaturmaisesti Helsingin Hakaniemenrannassa.[15] Kuolemansyytutkimuksen mukaan kuoleman aiheuttivat päävammat, jotka syntyivät kaatumisessa polkupyörällä.[16] Häkkinen oli huomannut edessään pyörätien luiskalle laitetun puomin ja jarruttanut voimakkaasti polkupyöränsä etujarrulla[17][18]. Hänen polkupyöränsä oli huonokuntoinen, ja hätäjarrutuksen seurauksena sen etuhaarukka murtui[17][18]. Tutkinnan mukaan hän ei törmännyt puomiin.[19] Häkkinen kuoli saamiinsa vammoihin onnettomuuspaikalla[17][18].

Häkkinen oli koulutukseltaan filosofian maisteri[4] ja valmistunut teoreettisen filosofian oppiaineesta[2]. Hänen gradutyönsä otsikko on The ontology of substance and the question of individuality in Spinoza's metaphysics[20].

Hän kävi myös Laajasalon opiston toimittajalinjan[21].

Hän oli naimisissa alankomaalaissyntyisen Linda Fortmann Häkkisen kanssa. He tapasivat toisensa Rotterdamissa.[16] Häkkisellä oli kaksi lasta[22].

Perttu Häkkinen oli aseistakieltäytyjä. Häkkinen seurasi laaja-alaisesti yhteiskuntaa ja politiikkaa, mutta oli itse poliittisesti sitoutumaton ja vierasti puoluepolitiikkaa niin paljon, ettei koskaan äänestänyt.[2]

Häkkisen kuoleman jälkeen perustettiin hänen nimeään kantava säätiö[23]. Perustajiin kuuluvat muun muassa Häkkisen työpari, toimittaja Panu Hietaneva ja jääkiekkoilija Topi Jaakola, joka ehdotti säätiön perustamista ja lahjoitti säätiön pääoman[23][24][25]. Oman kuvauksensa mukaan säätiö tukee "marginaalipaskaa" eli erilaisia marginaalikulttuurin ilmiöitä, kuten salatieteiden ja uskontojen tutkimusta, undergroundkulttuuria, ITE-kirjallisuutta, valtavirrasta poikkeavaa kuvataidetta, omaperäistä tutkimustyötä – asioita, jotka olivat lähellä Perttu Häkkisen sydäntä[23]. Säätiö myös jakaa Vuoden valonkantaja -tunnustuksia, jollainen on myönnetty tähän mennessä Avaruusromua-ohjelman tekijälle, toimittaja Jukka Mikkolalle (vuonna 2020) sekä Veli-Matti ”Läjä” Äijälälle (vuonna 2019)[26].

• Perttu Häkkisen radio-ohjelmasarja Yle Puheella 2013–2018
• Perttu Häkkisen kolumneja Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä 2012–2014
• 20 kolumnia Sunnuntaisuomalaisessa 2017–2018
• Perttu Häkkinen Discogs-palvelussa (englanniksi)
• Jussi K. Niemelä: Miehen tie: Perttu Häkkinen (10.6.1979–12.8.2018)