Pertti Uotila (kasvitieteilijä)

Pertti Johannes Uotila (s. 28. toukokuuta 1943 Viipurin maalaiskunta) on suomalainen kasvitieteilijä.[1][2]

Uotila sai maisterin arvon Helsingin yliopistosta vuonna 1968, suoritti lisensiaatin tutkinnon vuonna 1972 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1978. Opintojensa jälkeen hän liittyi yliopiston henkilökuntaan. Hän toimi vuosina 1980–1993 Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteellisen museon johtajana. Suomen Akatemiassa hän työskenteli vuosina 1974–1977 tutkimusassistenttina ja vuosina 1987–1988 vanhempana tutkijana. Uotila oli lisäksi Turun yliopiston kasvimuseon intendenttinä vuosina 1979–1980 ja Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja vuosina 1968–1969.[1][2]

Uotila osallistui 1990-luvulla useisiin laajoihin kansainvälisiin floorahankkeisiin. Hän on tehnyt runsaasti kenttätyötä eri puolilla Suomea, läheisillä Venäjän alueilla ja monin paikoin Skandinaviassa (myös Islannissa ja Huippuvuorilla). Hän on tehnyt tutkimustyötä myös muualla Euroopassa, varsinkin Välimeren alueella. Euroopan ulkopuolisia maita, joissa Uotila on tutkijana käynyt, ovat olleet Turkki (1972, 1978, 1981, 1983, 1985, 1990), Iran, Afganistan, Pakistan ja Intia (1972; Ilkka Kukkosen ja Mauri Korhosen kanssa) sekä pohjoinen Marokko (1994) ja Kirgisia (2009).[1]

Uotila on Suomalaisen Tiedeakatemian ja Suomen Dendrologian seuran jäsen (puheenjohtaja 1985–1987). Hän kuuluu myös Lutukka-lehden toimitukseen.[1]