Pertti Rapio

Pertti Rapion vanhemmat olivat torppari Iivari Juho Rapio (s. 1868) ja Aleksina Vilhelmiina Koivisto.[1] Sisällissodan aikana Iivari Rapio kuului Kyröskosken punakaartiin saaden elinkautisen vankeusrangaistuksen, josta hänet armahdettiin 1920-luvulla.[3]

Kansakoulun jälkeen Rapio työskenteli kotitilallaan Kyröskoskella ja oli mukana paikallisen työväenyhdistyksen sekä Sosialidemokraattisen nuorisoliiton toiminnassa. Joulukuussa 1925 hänet valittiin Hämeenkyrön kunnanvaltuustoon SDP:n edustajana. Vuosina 1926–1927 Rapio opiskeli Työväen Akatemiassa.[1] Vuoden 1928 kunnallisvaaleissa Rapio valittiin toiselle kaudelle, mutta 1930 hän joutui kolmen muun sosialidemokraattien vasenta laitaa edustaneen valtuutetun tavoin jättämään paikkansa äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen painostuksesta.[4] Saman vuoden puoluekokouksessa Rapio erotettiin kommunistiseksi katsotun toimintansa vuoksi myös SDP:n sekä Kyröskosken työväenyhdistyksen jäsenyydestä. Rapio otettiin takaisin puolueeseen vuonna 1936, jolloin hän nousi jälleen myös kunnanvaltuustoon.[5]

Välirauhan aikana syyskuussa 1940 Rapio oli perustamassa Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran Kyröskosken paikallisosastoa, jonka johtokuntaan hänet valittiin.[6] Jatkosodan alkaessa Rapio sijoitettiin turvasäilöön, jossa hän oli sodan päättymiseen 1944 saakka.[7] Rapion kotitalo toimi jatkosodan aikana Hämeenkyrön seudun metsäkaartilaisten salaisena kokoontumispaikkana.[8]

Vapautumisensa jälkeen Rapio jatkoi kotitilansa viljelyä. Siirryttyään kansandemokraattien riveihin hänet valittiin SKDL:n kansanedustajaksi vuoden 1951 eduskuntavaaleissa. Rapio oli myös presidentin valitsijamiehenä vuosina 1950, 1956, 1962 ja 1968.[1] Hämeenkyrön kunnanvaltuuston jösen hän oli vuoteen 1988 saakka. Rapio toimi myös valtuuston puheenjohtajana.[2] Vuonna 1979 hänelle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvonimi.[1]