Pertti Ala-Outinen

Pertti Ala-Outinen syntyi Säkkijärvellä vuonna 1932. Hän muutti länsirannikolle Poriin teini-ikäisenä vuonna 1947 yhdessä perheensä kanssa. Uudessa kotikaupungissaan hän pian hakeutui kuvataiteesta, kirjallisuudesta ja filosofiasta kiinnostuneiden henkilöiden vaikutuspiiriin. Kirjailija Kauko Heikkilän luona kokoontuneeseen keskustelupiiriin kuului mm. Ensio Lambergin sisar Eila Kivikk’aho. Ala-Outinen osallistui myös Porin Taiteilijaseuran järjestämään toimintaan, kuten piirustus- ja maalauskursseille, vaikka ei aluksi ollut seuran jäsen.[2]

Vuonna 1959 Ala-Outinen lähti opiskelemaan Yhteiskunnalliseen korkeakouluun. Ensimmäisen lukuvuotensa hän vietti Helsingissä. Sen jälkeen YKK siirtyi Tampereelle, jossa se myöhemmin vaihtoi nimekseen Tampereen yliopisto. Vuodesta 1960 lähtien Ala-Outinen asui Tampereella opiskellen mm. sanomalehtitutkintoa, sosionomin tutkintoa ja taidepsykologiaa. Suhde Porin taidepiireihin säilyi kuitenkin tiiviinä, ja 1960-luvun loppuvuosina Ala-Outinen muutti takaisin Poriin.[3]

Nuoruuden töissään Ala-Outinen kokeili surrealismia vuodesta 1949 lähtien ja abstraktia sommittelua vuodesta 1950 lähtien piirtäen ja maalaten. Nämä suuntaukset ovat olleet keskeisiä hänen myöhemmissäkin töissään. Geometrisen abstraktion on katsottu edustavan Ala-Outisen ominta taidesuuntausta, mutta hän itse kokee taiteensa pohjavireen olevan vapaampi, surrealismin suuntaan painottunut. Kiinnostus abstraktiin ilmaisuun syttyi ensimmäisen kerran hänen nähtyään Aarne Elomaan maalauksen Sirkus (1952).[3]

Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja kahdessa pariisilaisessa Académiessa oppinsa saanut Unto Pusa oli keskeinen hahmo Ala-Outisen kehitykselle taiteilijana. Pusa kävi Porissa luennoimassa Porin Taiteilijaseuran järjestämissä tilaisuuksissa. Ala-Outinen osallistui Unto Pusan vetämälle kuvataidekurssille vuonna 1958. Kurssilla opitut teoriat plastillisesta sommittelusta loivat pohjan Ala-Outisen tulevien teosten rakenteelle.[3]

Ensimmäiseen taidenäyttelyynsä Ala-Outinen osallistui Turun taidemuseossa vuonna 1967. Ala-Outisen teoksia ovat mm. Enteitä päivästä iltaan. Kollaasi 1973. Emil Cedercreutzin museo, Pertti Ala-Outisen kokoelma; ja Monumentti II, kollaasi ja sekatekniikka 1972. Emil Cedercreutzin museo, Pertti Ala-Outisen kokoelma. Teoksia on myös mm. Porin kaupungin taidekokoelmassa Porin taidemuseossa.[2]

Ala-Outiselle hänen aktiivivuosinaan myönnettyjä apurahoja: Turun ja Porin läänin taidetoimikunta 1978, Porin kaupunki 1978, 1980, 1983, Suomen arvostelijain liitto 1982, Taiteen keskustoimikunta 1984 ja SKR:n Satakunnan rahasto 1985.[1]

Pertti Ala-Outinen toimi Porin Piirustuskoulun johtajana vuosina 1972–1980 ja Porin taidekoulun rehtorina vuodesta 1980 vuonna 1989 tapahtuneeseen eläköitymiseensä asti.[1]

Vuonna 1974 kolmivuotiseksi muuttuneen piirustuskoulun opetusohjelmaan kuuluivat maalaus, piirustus, grafiikka, sommittelu ja taidehistoria. Opetus räätälöitiin opiskelijan oman taiteilijaluonteen perustalle, mutta opetuksen päälinja suuntautui abstraktiin ilmaisuun. Sommittelun opetus Porin taidekoulussa perustui Ala-Outisen Unto Pusalta omaksumalle teoreettiselle pohjalle. Tehtäviin kuului abstrakti sommittelu, joka laajentui seuraavina vuosina myös kineettisiin tehtäviin. Opettajina toimi satakuntalaisia kärkitaiteilijoita. Abstrakti taide tuli voimakkaimmin esille Pekka Solinin toimiessa maalauksen opettajana 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa.[4]

Paikallisen järjestötoiminnan lisäksi Ala-Outinen on toiminut 1970-luvulla mm. Suomen kuvataidejärjestöjen liiton hallituksessa sekä Turun ja Porin läänin taidetoimikunnassa. Suomen arvostelijain liittoon hän kuului 1970-luvulta eläköitymiseensä eli vuoteen 1989 saakka.[1]

Ala-Outinen oli Satakunnan Kuvataiteilijat ry:n perustajajäsen. Yhdistys pyrki Ryhmä 100 -nimellä harjoitetussa näyttelytoiminnassaan nostamaan esiin satakuntalaisia taiteilijoita vastapainona 1960-luvulla vallinneelle pääkaupunkikeskeisyydelle. 1970-luvun alussa Ala-Outinen oli mukana läänin taiteilijaseurojen neuvottelukunnassa Porin edustajana ja onnistui mm. saamaan Taiteilijaseuran ison taidenäyttelyn Poriin (Turun ja Porin läänin taidenäyttely 1970).[3]

Porin Taiteilijaseuran puheenjohtaja 1970–1974 ja 1981–1988.[5] Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton hallituksen jäsen 1974–1976, Suomen Taiteilijaseuran edustajiston varajäsen 1975, Turun ja Porin läänin taidetoimikunnan jäsen 1974–1976, Satakunnan kuvataiteilijain hallituksen jäsen.[1]

Porin kaupungin kulttuurilautakunnan kuvataidejaoston jäsen 1979 ja 1980.[6]  

Kaikki uusia teitä etsivä on aina ollut lähellä Ala-Outisen sydäntä. Myös kriitikkona hän halusi nostaa esiin taiteen uusia virtauksia. Ura kuvataidekriitikkona käynnistyi Yhteiskunnallisen korkeakoulun vuosina, kun Ala-Outinen kirjoitti opinahjonsa YK-lehteen Porin taide-elämää käsitteleviä kirjoituksia. Ne herättivät kiinnostusta linjaltaan sosiaalidemokraattisen Kansa-lehden päätoimittaja Vilho Halmeessa, joka otti yhteyttä ja pyysi Ala-Outista lehden kuvataidekriitikoksi. Sittemmin skaala laajeni käsittämään maalaisliittolaisen Keskisuomalainen-lehden taidearvostelut. Myöhempinä vuosina Ala-Outinen on kirjoittanut taiteesta ja taidenäyttelyistä myös mm. Satakunnan Kansaan.[3]

Ala-Outisen taidekokoelma käsittää yli 400 teosta. Kokoelmansa Ala-Outinen on lahjoittanut puoliksi Emil Cedercreutzin museoon Harjavaltaan ja Etelä-Karjalan taidemuseoon Lappeenrantaan. Kokoelmassa on suomalaisen taiteen lisäksi teoksia muista Euroopan maista sekä Aasiasta, Afrikasta ja Amerikasta. Keskeinen osa kokoelmassa on modernistisilla teoksilla.[7]

Ala-Outisen suvun synnyinseudulla sijaitsevaan Lappeenrannan taidemuseoon hän lahjoitti vuonna 1994 kokoelman, joka sisälsi pääsääntöisesti 1960–1970-lukujen grafiikkaa (193 lehteä). Myöhemmin hän täydensi lahjoituskokoelmaa mm. mitaleilla, muutamilla maalauksilla sekä taidekirjoilla. Lappeenrantaan saadussa kokoelmassa on useita kansainvälisesti kuuluisia taiteilijanimiä ja Suomen taidegrafiikan nimekkäitä edustajia. Kokoelmassa on mm. 1800-luvun japanilaisia ja tiibetiläisiä puupiirroksia, Pablo Picasson grafiikanvedoksia ja keramiikkalautanen sekä virolaista grafiikkaa. Suomalaisia nimiä edustavat mm. Vilho Askola, Simo Hannula, Raimo Kanerva, Pentti Lumikangas, Pentti Kaskipuro, Erkki Tanttu ja Tuulikki Pietilä.[7]

Emil Cedercreutzin museossa säilytetään Ala-Outisen kokoelman satakuntalaista näkökulmaa. Mukana on sekä Ala-Outisen omia, että useita Porin taidekoulussa opiskelleiden taiteilijoiden töitä. Joukossa on mm. Aarne Elomaan, Pekka Solinin, Arja Korjan, Erik Sermalan, Immo Tuomisen, Pekka Mattilan, Eija Hannuksen, Raimo Huittisen ja Sirpa Koskisen teoksia. Lisäksi kokoelmaan kuuluu virolaistaiteilijoiden teoksia.[7]

Aktiivivuosinaan 1960–1980-luvulla Ala-Outinen on osallistunut muun muassa Porin Taiteilijaseuran, Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahaston ja Suomen kuvataidejärjestöjen liiton näyttelyihin. Hän on ollut mukana myös Porin Taiteilijaseuran näyttelyissä Bremenissä, Bremerhavenissa 1971 sekä Riiassa vuonna 1972.[1] 

Ala-Outisen 2000-luvun näyttelyt ovat keskittyneet hänen lahjoituskokoelmiensa ympärille, kuten Picassosta Vanniin – Pertti Ala-Outisen taidekokoelma -näyttely vuonna 2012 Emil Cedercreutzin museossa ja vuonna 2013 Etelä-Karjalan taidemuseossa[8] sekä Muoto ja kuva – Tulkintoja Satakunnasta -näyttely vuonna 2019 Emil Cedercreutzin museossa[9].