Persiankeltaruusu

Persianruusu (Rosa foetida) kulkeutui Eurooppaan 1600-luvulla Iranista. Ruususta ei tullut suosittua tavallisten puutarhaviljelijöiden keskuudessa, koska sillä oli vaatimaton villiruusumainen ulkonäkö ja epämiellyttävä tuoksu.[2] Persianruusun levinneisyysalue on Lounais-Aasiassa erityisesti Iranin vuoristoisista pohjois- ja länsiosista Georgiaan Kaukasukselle ulottuvalla alueella.[3]

Vuonna 1837 englantilainen East India Companyn hallituksen puheenjohtaja Sir Henry Willock toi lajikkeen Rosa foetida ’Persiana’ mukanaan Iranista.[4][5][2] Se istutettiin Kuninkaallisen puutarhayhdistyksen (Royal Horticultural Society) toimesta Lontooseen.[2] Lajikkeesta tuli erittäin suosittu Euroopassa sen kerrannaisten kullankeltaisten kukkiensa ansiosta.[4] Uusi ruusu oli kasvutapansa puolesta kuin persianruusu, mutta sen kukat vain olivat kerrannaiset.[2] Ruusu sai englanninkieliseksi nimekseen Persian Yellow.[5][2] Rosa foetida ’Persiana’ -muunnoksen alkuperä on tuntematon. Ruusut, kuten muutkin kasvit, voivat geneettisesti muuntua joko risteytymällä tai mutaatioiden kautta.

Persiankeltaruusu kasvaa Suomessa 1–1,5 metriä korkeaksi pensaaksi. Versot ovat pystyt tai hieman kaarevat, väriltään tummanruskeat ja niissä on suoria vahvoja piikkejä. Lehdet ovat pienet, tummanvihreät, pyöreänsoikeat ja sahalaitaiset. Ruusu kukkii Suomessa kahdesta kolmeen viikkoa keskikesällä. Kukat ovat halkaisijaltaan 5–7 cm, kerratut ja keltaiset. Nuput ovat pallonpyöreät. Terälehtiä kukassa on 25–40 kappaletta. Kukan tuoksu on epämiellyttävä (luteinen). Kiulukoita ei yleensä muodostu. Juurivesoja kasvaa kohtalaisesti. Ruusu sietää hyvin auringon paahdetta ja kuivuutta. Ruusu on altis mustalaikkutaudille. Persiankeltaruusu menestyy Suomessa edullisilla kasvupaikoilla kasvuvyöhykkeillä I–II.[6][7][8][2]