Perkūnas

Perkunas (liettuaksi Perkūnas, latviaksi Pērkons) oli balttien ukkosenjumala, yksi tärkeimmistä jumalista Baltian jumaltarustossa.[1] Hänet kuvataan ukkosen, sateen, vuorten, tammien ja taivaan jumalaksi.lähde? Suomen kielen perkele on ilmeisesti laina Perkūnas-jumalan nimestä.

Latvian mytologiassa Pērkons on ukkosen jumala, joka on varustautunut miekalla, keihäällä, rautanuolilla ja rautasauvalla. Hän on sateen tuoja ja hedelmällisyyden vaalija. Myyteissä hän on myös taivaan seppä, ja kansansaduissa Pērkons taistelee paholaista vastaan.[2]

Liettuan mytologiassa Perkūnas on ukkosen jumala sekä sateen ja hedelmällisyyden tuoja. Perkūnas suojelee lakia ja oikeutta, ja hän jahtaa armotta demoneja. Tammi ja tuli on pyhitetty Perkūnakselle. Myyteissä hän ajaa vaunuillaan halki pilvien kirves kädessään. Kirves palaa aina takaisin Perkūnaksen käteen sen jälkeen kun se on osunut kohteeseensa. Perkūnas naamioituu metsästäjäksi, kun hän ajaa takaa paholaista.[3]

Etymologia
Pääartikkeli: Perkwunos

Nimen alkuperä on Indoeurooppalaisen kantakielen *Perkwunos, josta johtuu sukulaissana *perkwus, jonka merkitys on ’tammi’, ’pinja’ tai ’metsäinen vuori’. Slaavilainen Perun on vastaava jumaluus, muttei etymologisesti täsmällinen vastine. Thorin äiti, Fjörgyn, on myös lähtöisin samasta ukkosen ja sateen jumalasta. Suomen Perkele, joka on alun perin tarkoittanut Ukkoa, on lainasana Baltiasta.

Nimi on säilynyt nykyisissä Baltian kielissä: liettuan perkūnas ’ukkonen’, perkūnija ’ukonilma’, ja latvian pērkons (sekä ’ukkonen’ että ’ukonilma’).

Legendan mukaan tämän 1500-vuotiaan tammen alla on palvottu Perkūnasia. Puu on Stelmužėssa, Liettuassa

Fenno-ugristiikan professori Ulla-Maija Forsbergin (o.s. Kulonen) mukaan suomessa ja sen lähisukukielissä ei ainakaan enää näy minkäänlaista viittausta siihen, että nimet perkele tai perkuna liittyisivät itämerensuomalaiseen pakanalliseen uskontotermiin eikä liioin ukkoseen. Forsbergin mukaan on siis mahdollista, että perkuna-sanalla on jo muinaisessa balttilaisessa kielimuodossa ollut uskonnollisen merkityksen myötä syntynyttä voimasanakäyttöä, ja se on voinut alun perinkin tulla lainatuksi kantasuomeen nimenomaan voimasanana. Forsbergin mukaan suomen perkele-sanaa vastaavat muun muassa viron põrgu eli ’helvetti’, vatjan põrku eli ’helvetti’, ’manala’, karjalan perkeleh eli ’paha henki’. [4]

Mytologiassa

Balttien jumalten kolmikkoon kuuluvat Perkūnas, Patrimpas ja Pikuolis. Perkūnas on myrskyjen, ukkosen ja salamoiden jumala. Hän symboloi taivaallisia voimia (sadetta, ukkosta, salamointia ja muita taivaan ilmiöitä). Tammi oli pyhitetty ukkosenjumala Perkūnasille. Patrimpas liitetään maanpäällisiin asioihin (toi kevään, ilon, rauhan, kypsyyden sekä huolehti kotieläimistä ja sadoista). Hänelle uhrattiin sadonkorjuun tuotteita. Kolmas, Pikuolis, liitetään maanalaisiin (kuten kuolemaan, helvettiin ja pahuuteen).

Perkūnas kuvataan keski-ikäiseksi, kirveellä ja nuolilla aseistautuneeksi. Hän matkustaa kaksirattaisilla vuohien vetämällä kärryillä samaan tapaan kuin Thor.[5]

Katso myös

Lähteet
  • Jordan, Michael: Encyclopedia of Gods. Kyle Cathie Limited, 1992. ISBN 1 85626 038 0.
  • Lurker, Manfred: A Dictionary of Gods and Goddesses, Devils and Demons. Routledge & Kegan Paul, 1987. ISBN 0-203-67189-9

Viitteet
  1. Jordan 1992, s. 237
  2. Lurker 1987, 150
  3. Lurker 1987, 151
  4. http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=784
  5. Liettuan mytologiaa. (Arkistoitu – Internet Archive)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.