Periyar Ramasami

Erode Venkatappa Ramasami (tamiliksi ஈரோடு வெங்கடப்பா இராமசாமி, Īrōṭu Veṅkaṭappā Irāmacāmi; 17. syyskuuta 1879 – 24. joulukuuta 1973) oli liikemies, poliitikko, dravidakansan johtaja sekä itsenäisyysaktivisti, joka perusti Itsekunnioitusliikkeen ja kannatti itsenäisen valtion, Dravidistanin, perustamista Etelä-Intiaan.

Periyar Ramasami intialaisessa postimerkissä.

Ramasami tunnetaan Intiassa tamilinkielisellä nimellä Periyar (tamiliksi பெரியார், Periyār, ’suuri’). Hänestä käytetään myös nimiä E.V. Ramaswami Naicker, EVR, Thanthai Periyar ja Periyar Ramasami.

Ramasamin vanhemmat olivat alhaista syntyperää, mutta he rikastuivat kovalla työllä. Kymmenen vuoden iässä Ramasami lopetti koulunkäynnin ja perehtyi isänsä ammattiin kaupankäyntiin. Yhdeksäntoistavuotiaana hän meni naimisiin serkkunsa kanssa, ja kaksikymmentäviisivuotiaana hän teki pyhiinvaellusretken Benaresiin (nykyinen Varanasi). Kokemukset hindulaisuudesta Benaresissa tekivät Ramasamista ateistin.

Ramasami liittyi kongressiliikkeeseen, joka taisteli Intian vapauttamiseksi brittiläisistä siirtomaaherroista. Hän oli Tamil Nadun osavaltion kongressiliikkeen sihteeri ja puheenjohtaja.[1]

Koska kongressiliikettä johtivat usein bramiinit ja varakkaat maanomistajat, Ramasami jätti kongressiliikkeen ja perusti "itsekunnioituksen liikkeen" vuonna 1925.

Itsekunnioitusliikkeen päämäärä oli ihmisten tasa-arvo, mutta Ramasamin mukaan tasa-arvo voi toteutua vain, jos sorretut dravidakansat, mustat, kastittomat tai alimman kastin ihmiset, oppivat itse ymmärtämään oman ihmisarvonsa. Monet uudistuksiin pyrkivät intialaiset olivat sanoneet, että kastilaitos on hävitettävä. Ramasami kysyi, kuinka kastilaitos, joka perustuu uskontoon, voidaan hävittää ilman, että hävitetään uskonto. Ramasami hyökkäsi voimakkaasti uskonnollisia laitoksia, uskonnollista avioliittoa ja kastilaitosta tukevia kirjoja, erityisesti Manun lakeja, vastaan.

Vuonna 1934 Oikeuspuolue hyväksyi Ramasamin sosialistisen ohjelman, ja vuonna 1944 tästä puolueesta tuli Dravida Kazhagam.[1] Ramasami oli rikas mies, ja siksi hän saattoi toimia toimeentulohuolista vapaana. Hän oli useita kertoja vankilassa, ja hänen sisarensa ja vaimonsa olivat ensimmäiset naiset vankilassa.

Ramasami ei pitänyt hindin kielen aseman parantamisesta eikä liittovaltiosta yleensäkään. Hän poltti Intian perustuslain, koska se oli hänen mielestään epäoikeudenmukainen dravidakansoille, hän poltti myös Intian lipun, pyhiä kirjoja ja jumalankuvia. Ramasamin liikkeestä tuli suuri poliittinen voima Tamil Nadussa. Ramasamin perustama itsekunnioitusliike taisteli myös miesten ja naisten tasa-arvon puolesta. Erityisesti kiellettyjä kastien välisiä avioliittoja pyrittiin propagoimaan. Itsekunnioitusliike pyrki edistämään myös perhesuunnittelua.

Monet muut Intian ateistit saivat vaikutteita Ramasamin toiminnasta. Ateismin keskuksia muodostui erityisesti dravidakielten alueilla kuten Keralaan ja Andhra Pradeshiin. Vielä 94-vuotiaana Ramasami matkusti 177 päivää ja piti 229 puhetta. Hänen kootut teoksensa käsittävät 20 osaa. Vuonna 1970 Unesco kunnioitti Ramasamia nimellä "Kaakkois-Aasian Sokrates".[1]

Lukuisissa Ramasamin patsaissa on sanat No God, "Jumalaa ei ole olemassa". Intian korkeimman oikeuden päätöksellä tämä teksti on sallittu, koska Ramasami aina käytti näitä sanoja.