Peripateettinen koulukunta

Aristoteles perusti peripateettisen koulun noin vuonna 335 eaa.,[4] sen jälkeen kun hän oli ensin lähtenyt Platonin Akatemiasta ja Ateenasta, ja palannut uudelleen Ateenan noin kaksitoista vuotta myöhemmin.[5] Tuolloin hän alkoi opettaa Lykeionin gymnasionissa. Rakennus oli ollut olemassa jo 500-luvulla eaa., ja sen nimi tulee Apollon Lykeioksesta (”susien Apollon”), jolle se oli pyhitetty. Päinvastoin kuin opettajansa Platon, Aristoteles ei ollut Ateenan kansalainen, eikä näin ollen voinut omistaa maata tai rakennuksia. Siksi hän ja hänen oppilaansa käyttivät julkisen gymnasionin tiloja kokoontumispaikkanaan, aivan kuten sitä olivat käyttäneet monet aiemmatkin filosofit, kuten Sokrates.[6][7] Lykeion sijaitsi Ateenan kaupunginmuurin itäpuolella ja sen ulkopuolella, Ilissos-joen varrella.[8]

Platonia ja Aristotelesta kuvaava yksityiskohta Rafaelin freskosta Ateenan koulu seuraa käsitystä, jonka mukaan filosofointia harjoitettiin usein käveltäessä.

Nimitys peripateettinen tulee muinaiskreikan sanasta peripatētikos (περιπατητικός), joka tarkoittaa ”kävelevää”. Aristoteleen koulukunta tunnettiin yksinkertaisesti nimellä Peripatos.[6][9] Koulukunta sai tämän nimen Lykeionin katetuista pylväskäytävistä (peripatoi).[10][6][9] Antiikin ajalta peräisin olevan tarinan mukaan nimi olisi peräisin siitä, että Aristoteleella oli istumisen sijaan tapana kävellä ympäriinsä käytävillä samalla kun hän opetti oppilaitaan. Tarina saattaa olla peräisin Hermippos Smyrnalaiselta.[11][12] Jotkut ovat hylänneet tämän legendan kokonaan.[13]

Koska Aristoteleen koulu liittyi näin läheisesti gymnasioniin, siihen alettiin viitata myös nimellä Lykeion.[6] Ainakin alussa koulukunnan kokoontumiset olivat epämuodollisempia kuin mitä nimi ”koulu” antoi ymmärtää: koululla ei ollut lukujärjestystä, eikä oppilailta vaadittu tiettyjä opintoja tai maksua opetuksesta.[14] Aristoteleen aikana koulun oppilaina olivat muun muassa Theofrastos, Eudemos Rhodoslainen, Fanias Eresoslainen, Aristoksenos sekä historioitsija Dikaiarkhos. Aivan kuten Akatemiassa, Aristoteleen koulussa oli sekä nuorempia että vanhempia oppilaita, vanhempien suorittaessa tutkimuksia ja luennoidessa, ja nuorempien toimiessa yleensä vanhempien oppilaina ja avustajina. Koulun päämääränä ei ainakaan Aristoteleen aikana ollut minkään opin edistäminen vaan filosofisten ja tieteellisten teorioiden tutkiminen. Koulua johtaneet toimivat vertaisina toisten joukossa.[15]

Aristoteles opetti enemmän luennoimalla kuin Platonin tapaan keskustelemalla. Hän luennoi kahdesti päivässä. Aamupäivällä pidetyt luennot (εωθινος περίπατος, eōthinos peripatos) oli tarkoitettu pienemmälle, valitulle ja luotetulle oppilaspiirille. Ne käsittelivät vaikeatajuisempia filosofian alueita, kuten teologiaa, fysiikkaa ja dialektiikkaa. Näitä kutsuttiin esoteerisiksi opinnoiksi. Iltapäivällä pidetyt luennot (δειλινος περίπατος, deilinos peripatos) oli tarkoitettu suuremmalle joukolle kuulijoita, ja ne käsittelivät retoriikkaa, sofistiikkaa ja politiikkaa. Näitä kutsuttiin eksoteerisiksi opinnoiksi. Tällainen jako lähipiirille tarkoitettuihin opetuksiin ja yleisempiin opetuksiin, jotka sisälsivät edellisten pääkohdat ja joukon populaarimpia aiheita, oli tyypillinen useille kreikkalaisille filosofeille.[16] On todennäköistä, että monet Aristoteleen nimissä säilyneet teokset perustuvat koulussa annettuihin luentoihin, tai toisin päin.[17] Luentojen lisäksi koulussa suoritettiin erilaisia tieteellisiä tutkimuksia.[18]

Aristoteles toimi koulun johtajana kolmetoista vuotta, vuoteen 323 eaa., kunnes hän joutui palaamaan Makedoniaan välttyäkseen vainoilta makedonialaiskytköksiensä vuoksi.[19] Aristoteleen kuoltua vuonna 322 eaa. koulun johtoon tuli hänen oppilaansa Theofrastos. Jotkut nykyajan tutkijoista ovat sitä mieltä, ettei koulusta tullut muodollisemmin organisoitua laitosta ennen tätä.[15][20]

Lykeionin arkeologista aluetta Ateenan Rigíllis-kadun varrella.

Merkittävin peripateettisen koulun johtaja Aristoteleen jälkeen oli Straton, joka laajensi Aristoteleen filosofian naturalismia ja oli omaksunut eräänlaisen ateismin. Koulu alkoi taantua Lykonin tultua sen johtoon, koska hän ei ollut kovin kiinnostunut filosofiasta. Koulu oli kuitenkin toiminnassa ja sen johdossa oli joku nimetty filosofi keskeytyksettä Aristoteleen ajasta vuoteen 86 eaa. saakka. Lykonin jälkeen koulun johtajina toimivat todennäköisesti Ariston, Kritolaos, Diodoros Tyroslainen ja Erymneos.[21]

Roomalainen kenraali Lucius Cornelius Sulla tuhosi Ateenan vuonna 86 eaa., ja kaikkien kaupungin filosofikoulujen toiminta häiriintyi pahasti. Andronikos Rhodoslainen on saattanut rakennuttaa koulun uudelleen myöhemmin ensimmäisellä vuosisadalla eaa., koska muun muassa uusplatonilaiset mainitsevat hänet koulun johtajana.[22] Tämä on kuitenkin epävarmaa. Viimeistään toisella vuosisadalla jaa. koulu oli kuitenkin jälleen toiminnassa. Keisari Marcus Aurelius nimitti tällöin opettajia kaikkiin kaupungin tärkeimpiin kouluihin, myös Lykeioniin. Roomalaisella kaudella toimi vain muutamia merkittäviä peripateetikkoja; merkittävimpiin kuuluu Aleksanteri Afrodisiaslainen, joka kirjoitti lukuisia kommentaareja Aristoteleen teoksiin.

Koulun toiminnasta 200- ja 500-lukujen välillä ei ole tietoja, eikä sen varsinaista sulkemisvuotta tunneta. Peripateettisten filosofien toiminta muualla kuitenkin jatkui. Koulun toiminta on kuitenkin lakannut todennäköisesti viimeistään vuonna 529, jos se ylipäätään oli tuolloin enää toiminnassa. Sitkeän huhun mukaan keisari Justinianus I sulki tuolloin kaikki Ateenan filosofikoulut, mukaan lukien Lykeionin ja Akatemian. Todellisuudessa keisari ei määrännyt koulua suljettavaksi. Sen sijaan Ateenan kristityt viranomaiset lakkauttivat koulun julkisen rahoituksen, minkä jälkeen turhautuneet filosofit pakkasivat laukkunsa ja lähtivät Persian kuninkaan suojiin. Siellä ei kuitenkaan ollut sen parempaa, joten suurin osa palasi takaisin kuka minnekin.[23]

Lykeionin sijaintipaikka löytyi Ateenan Kolonákin kaupunginosasta Rigíllis-kadun varrelta vuonna 1996. Lykeionin arkeologinen puisto avattiin yleisölle kaivausten jälkeen vuonna 2014.[24][25][26]