Perinnönjako

Perinnönjako on kaksivaiheinen: on määritettävä (1) jako-osuudet ja suoritettava (2) reaalinen jako.

Ensiksi määritetään kunkin perillisen suhteellinen ja arvomääräinen jako-osuus. Suhteellinen jako-osuus on murtoluku, esimerkiksi 1/4, ja kaikkien perillisten suhteellisten jako-osuuksien summa on luonnollisesti 1. Kun kunkin perillisen suhteellista jako-osuutta ilmaiseva murtoluku kerrotaan jäämistön rahallisella arvolla, saadaan perillisen arvomääräinen jako-osuus, esimerkiksi 10.000 euroa.

Tämän jälkeen reaalisessa jaossa perillisille nimetään jäämistöstä omaisuutta arvoltaan arvomääräista jako-osuutta vastaava määrä. Näin määrätyt jäämistön esineet tai rahavarat luovutetaan perillisille, jotka ovat nyt esineiden tai rahojen omistajia.

Perinnönjakoa ei voi toimittaa vastoin kuolinpesän osakkaan kieltoa, ennen kuin perunkirjoitus on toimitettu, tiedossa olevat velat maksettu tai niiden maksamiseen tarvittavat varat on pantu erityiseen hoitoon ja erityistestamentit eli legaatit on täytetty.

Jos perittävä oli naimisissa ja puolisoilla oli avio-oikeus toistensa omaisuuteen, on tämä heidän keskinäinen aviovarallisuusyhteytensä purettava ositukseksi kutsutulla toimituksella ennen perinnönjakoa. Ositus ja perinnönjako ovat käsitteellisesti kaksi eri asiaa, mutta ne voidaan tehdä ja usein tehdäänkin samassa toimituksessa ja niistä laaditaan yhteinen asiakirja, joka voidaan otsikoida esimerkiksi ositus- ja perinnönjakokirjaksi. On kuitenkin pidettävä mielessä, että osituksessa osapuolina ovat toisaalta leski ja toisaalta perilliset kun taas perinnönjaossa asianosaisina ovat vain perilliset.

Perinnönjaosta - sekä sopimusjaosta että pesänjakajan suorittamasta - on laadittava kirjallinen jakokirja. Käytännössä vähäisissä kuolinpesissä, joissa ei ole kiinteistöjä ja jos osakkaat ovat yksimieliset, usein asioista sovitaan suullisesti eikä mitään jakokirjoja laadita.

Sopimusjaon jakokirja on jokaisen jako-osakkaan ja kahden todistajan allekirjoitettava. Hyvä tapa ja käytännön vaatimukset, muun ohessa lainhuudatusmenettely, vaatii minimissään merkittäväksi päiväyksen, asianosaisten nimet, perillisaseman perusteen, suhteelliset (ja mielellään arvomääräisetkin) jako-osuudet sekä ennen kaikkea reaalisen jaon eli yksiselitteisen luettelon kunkin jako-osakkaan saamasta omaisuudesta.

Pesänjakajan toimittaman perinnönjaon jakokirjan allekirjoittaa pesänjakaja yksin. Todistajia ei tarvita. Hyvä pesänjakotapa vaatii jakokirjaan merkittäväksi samat tiedot kuin sopimusjaossakin ja lisäksi muutoksenhakuohjauksen. Käytännössä pesänjakajan laatimat jakokirjat ovat huomattavan laajoja ja yksityiskohtaisia.

Perinnönjakoon tyytymätön jako-osakas voi hakea siihen muutosta nostamalla perinnönjaon moitekanteen muita osakkaita vastaan perinnönjättäjän kotipaikan yleisessa alioikeudessa. Moiteoikeus on myös pesäosuuden luovutuksensaajalla ja pesäosuuden ulosmittausvelkojalla.

Sopimus- ja toimitusjakoa voi moittia sillä perusteella, että muotosäännöksiä ei ole noudatettu. Moiteaika on kuusi kuukautta. Lisäksi toimitusjakoa voi moittia sisällöllisen eli aineellisen virheen perusteella, esimerkiksi sillä perusteella, että omaisuus on arvioitu virheellisesti tai jako-osuudet on laskettu väärin. Moiteaika on tällöinkin kuusi kuukautta. Jos kukaan ei nosta moitekannetta määräajassa, tulee perinnönjako lainvoimaiseksi. Virheen aiheuttama pätemättömyys on siten korjautuvaa laatua.

Perinnönjakoa, niin kuin mitä tahansa muuta oikeustoimea, voi lisäksi moittia esimerkiksi sillä perusteella, että joku on siihen pakotettu, on erehtynyt tai että siihen vetoaminen olisi kunnianvastaista tai arvotonta. Nämä moiteperusteet eivät ole aikaan sidottuja eivätkä perintölainsäädännössä määritettyjä.

Sopimusjaossa voidaan sopia, että kaikki osakkaat luopuvat moiteoikeudestaan. Tällöin sopimus tulee lainvoimaiseksi heti. Vastaavasti toimitusjaon kaikki osapuolet voivat hyväksyä pesänjakajan ratkaisut ja tällöinkin jako saavuttaa heti lainvoiman.

Jos moitekanne nostetaan ja se menestyy, tuomioistuin voi kumota perinnönjaon osittain tai kokonaan, palauttaa sen pesänjakajalle tai itse oikaista jakokirjan sisältöä. Jos moitekanne hylätään, jako käy lainvoimaiseksi.

Pesänjakajan suorittamaa maatilan perinnönjakoa koskevat omat määräyksensä. Menettely on monimutkainen ja epäonnistuneeksi katsottu ja tulee tästä syystä harvoin sovellettavaksi.

Jos pesän osakkaana on vajaavaltainen tai edunvalvonnassa oleva henkilö, on tällaisen kuolinpesän sopimusjako alistettava holhousviranomaisen eli joko Digi- ja väestötietoviraston tai Ahvenanmaan valtionviraston hyväksyttäväksi. Holhousviranomainen tarkastaa, että vajaavaltaisen etua ja oikeutta ei jaossa ole loukattu. Jos kuolinpesään on määrätty pesänjakaja, on hänen jakotoimituksessa valvottava vajaavaltaisen etua eikä holhousviranomaisen hyväksyntää tarvita. Jos alaikäisen lapsen huoltajina toimivista vanhemmista toinen kuolee, on jäljelle jääneellä huoltajalla kaksoisrooli ja eturistiriitatilanne: hän on toisaalta leski, joka katsoo omaa etuaan ja toisaalta alaikäisen lapsensa lakimääräinen edunvalvoja. Jos ositus ja perinnönjako suoritetaan samalla kertaa tai huoltaja ja lapsi jostakin muusta syystä ovat molemmat kuolinpesän osakkaita, on alaikäiselle tällöin määrättävä jakotoimitusta varten ulkopuolinen, tilapäinen edunvalvoja (edunvalvojan sijainen) siinäkin tapauksessa, että jaon suorittaisi pesänjakaja. Jos alaikäisiä lapsia on useita, voivat heidän etunsa olla vielä ristiriidassa keskenäänkin; jokaiselle tulee tällöin määrätä eri edunvalvoja.

• Perunkirjoitus
• Perintövero

• Aarnio, Aulis & Kangas, Urpo: Suomen jäämistöoikeus I. Lakimääräinen perintöoikeus. 4., uudistettu laitos. Helsinki: Kauppakaari oyj. Lakimiesliiton kustannus, 2000. ISBN 952-14-0260-1.

• Norri, Matti: Perintö ja testamentti. Käytännön käsikirja. Helsinki: Talentum, 2007. ISBN 978-952-14-1137-3.

• Perintökaari, ajantasainen