Peregrinos Proteus

Peregrinoksen elämästä on säilynyt vain yksi yksityiskohtainen kuvaus Lukianoksen satiirissa Peregrinoksen polttoitsemurha. Vaikka Lukianos suhtautui vihamielisesti Peregrinokseen ja kyynikoihin yleensäkin ja kuvaukseen tulee siksi suhtautua varauksella, teoksesta voidaan kuitenkin hahmottaa Peregrinoksen elämän pääpiirteet. Lisäksi Peregrinoksen oppilas Aulus Gellius tarjoaa Peregrinoksesta joitakin tietoja, jotka antavat tästä erilaisen kuvan.

Peregrinos syntyi Parionissa noin vuonna 95 jaa. Hänen epäiltiin nuorena surmanneen isänsä, ja hän joutui siksi lähtemään kotikaupungistaan.[2] Hän päätyi Palestiinaan. Siellä hän oli läheisessä yhteydessä kristillisen yhteisön kanssa, ja hän nousi siinä jonkinlaiseksi auktoriteetiksi.[3] Roomalaiset vangitsivat Peregrinoksen, ja kristityt auttoivat häntä paljon hänen ollessaan vankilassa.[4] Hän odotti ehkä saavansa kuolemantuomion, mutta Syyrian maaherra vapautti hänet.[5]

Peregrinos vaikuttaa sitten ryhtyneen kyynikoksi. Hän palasi kotikaupunkiinsa kyynikon asussa ja luopui perinnöstään, jonka hän antoi kaupungin asukkaille. Siksi kukaan ei syyttänyt häntä isänmurhasta, vaikka tapaus muistettiin edelleen.[6] Peregrinos jatkoi kiertelyä ja oli edelleen läheisissä yhteyksissä kristittyihin. Lopulta hän kuitenkin loukkasi heitä jollakin tavalla ja hänet erotettiin yhteisöstä.[7] Peregrinos muutti Egyptiin ja opiskeli tunnetun kyynikon Agathobuloksen ”askeesikurssilla”.[8] Hän siirtyi sitten Roomaan ja alkoi pilkata roomalaisia vallanpitäjiä, myös keisari Antoninus Piusta. Hän sai paljon seuraajia, ja on mahdollista, että Theageneestä tuli tässä vaiheessa hänen merkittävin oppilaansa. Vaikka Peregrinosta siedettiin alussa, lopulta kaupunginprefekti kuitenkin karkotti hänet.[9]

Peregrinos siirtyi Kreikan Eliiseen ja jatkoi saarnaamista roomalaisia vastaan. Vuoden 153 tai 157 Olympian kisoissa Peregrinos loukkasi varakasta hyväntekijää Herodes Atticusta, jolloin hurjistunut joukko hyökkäsi hänen kimppuunsa ja hän joutui pakenemaan Zeuksen temppeliin.[10] Ateenassa Peregrinos omistautui filosofian opiskelulle ja sai paljon oppilaita, joukossa Aulus Gellius. Gelliuksen kuvauksen mukaan Peregrinos oli arvokas ja lujaluonteinen mies, ja hän kertoo käyneensä usein tämän majassa Ateenan ulkopuolella kuuntelemassa tämän jaloja opetuksia.[11]

Vuoden 161 Olympian kisoissa Peregrinos ilmoitti, että hän polttaisi itsensä julkisesti seuraavissa kisoissa.[12] Hän toteutti lupauksensa: hän oli kaivanut kuopan 20 stadionin eli noin 3,7 kilometrin päähän Olympiasta itään, ja vuoden 165 kisojen viimeisenä yönä hän hyppäsi kuoppaan sytyttämäänsä hautajaisrovioon.[13] Lukianos oli paikalla todistamassa tapausta, sillä hän oli kuullut Theageneen ylistävän opettajansa aikomuksia etukäteen. Paikalla oli myös paljon muita silminnäkijöitä.

Peregrinoksen elämästä ja hänen tavoitteistaan on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa, sillä Lukianos esittää hänet negatiivisessa valossa osin henkilökohtaisista syistä. Lukianoksen mukaan Peregrinos surmasi isänsä kuristamalla, liittyi kristittyjen seuraan hyötyäkseen heistä taloudellisesti, hankkiutui vangituksi, jotta saisi mainetta, antoi perintönsä pois, jotta hänen kotikaupunkinsa asukkaat suhtautuisivat häneen jälleen suopeasti, opiskeli Agathobuloksen oppilaana tullakseen entistä rivommaksi, pilkkasi roomalaisia pelkästä kunnianhimosta ja surmasi itsensä tullakseen kuuluisaksi.

Lukianos kertoo, että erilaiset legendat Peregrinoksesta alkoivat levitä nopeasti ja että hän oli itse laittamassa osaa niistä liikkeelle.[14] Peregrinoksen kotikaupunkiin pystytettiin hänen patsaansa. Sillä kerrottiin olevan oraakkelinkykyjä.[15]

• Lukianos: Peregrinoksen polttoitsemurha. Teoksessa Lukianos: Jumalatarten kauneuskilpa ja muita satiireja, s. 94–108. Suomentanut kreikan kielestä Kaarle Hirvonen. Espoo: Littera, 1983. ISBN 951-9356-01-0.

• Lukianos: The Death of Peregrine (englanniksi)