Per V. Heinrichs

Per Victor Heinrichs (2. lokakuuta 1921 Espoo – 11. maaliskuuta 2007 Kauniainen) oli suomalainen upseeri, insinööri ja yritysjohtaja, joka sai kauppaneuvoksen arvonimen.[1]

Heinrichsin vanhemmat olivat jääkärieversti, diplomi-insinööri Gunnar Heinrichs ja ekonomi Elisabeth Josefine Anderzén ja puolisot 1944–1967 sairaanhoitaja Ulla Margaretha Cabell ja vuodesta 1969 sihteeri Mary-Ann Hakala, aiemmin Hagelberg. Kenraalimajuri Lars Heinrichs oli Per Heinrichsin veli. Per Heinrichs tuli ylioppilaaksi Turun suomalaisesta lyseosta 1941 ja opiskeli Kadettikoulussa 1941 ja 1942–1943. Insinööriksi hän valmistui Tekniska läroverket i Helsingforsista 1949. Vänrikiksi 1942 ja luutnantiksi 1943 ylennetty Heinrichs oli nuorempi upseeri, joukkueenjohtaja ja pataljoonan adjutantti 1943–1944 sekä komppanianpäällikkö ja Ryhmä Puroman adjutantti 1944–1945 ja nuorempi upseeri Jalkaväkirykmentti 4:ssä 1945.[1]

Wärtsilä-Yhtymä Oy:n Crichton-Vulcanin suunnitteluinsinööri Turussa Heinrichs oli 1949–1950, Rastorin koulutus- ja tutkimusinsinööri 1950–1952, Matti-Trikoon käyttöinsinööri 1952–1955 ja teknillinen johtaja Tampereella 1955–1956, Stockmannin tuotantotoimiston päällikkö Helsingissä 1956–1959, Shellin operatiivinen johtaja 1959–1970, talousjohtaja 1970–1972 ja johtokunnan jäsen 1967–1972 sekä SOK:n johtokunnan jäsen ja talousjohtaja 1972–1984, toinen johtaja 1975–1976 ja varapääjohtaja 1977–1984. Hänellä oli myös lukuisia liike-elämän ja muita luottamustehtäviä. Sotilasarvoltaan Heinrichs oli reservin majuri (1976). Kauppaneuvoksen arvonimen hän sai 1977.[1][2][3]