Peräseinäjoen Toive (pesäpallo)

Voimistelu- ja urheiluseura Peräseinäjoen Toive perustettiin 19. marraskuuta 1927. Pesäpallo oli toiminnassa mukana jo alkuvuosina, mutta ensimmäiset tilastot sarjoista löytävät 1940-luvulta.Tuolloin Toive pelasi pesäpalloa miesten perussarjassa, poikien sarjassa B-junioreilla ja naisten sarjassa. Vuonna 1948 Toiveen miehet voittivat oman lohkonsa päihittämällä ratkaisevassa ottelussa Kuortaneen ja nousivat vuodeksi 1949 välisarjaan. Vuotta 1949 voidaan pitää pienoisena läpimurtona peräseinäjokiselle pesäpallolle, kun naiset voittivat oman lohkonsa ja miehet saavuttivat piirikisoissa B-ryhmän mestaruuden, voitettuaan ratkaisuottelussa Kurikan Visan juoksuin 30–7.[1]

Voiton ansiosta Toiveen miehet pääsivät pelaamaan välisarjan loppuotteluun ja nousivat maakuntasarjaan, jossa peräseinäjokiset myös pysyivät ja pärjäsivät kohtuullisesti. Kaudella 1952 Peräseinäjoki ylsi kolmanneksi tasapistein kahden parhaan, Kuortaneen Kunnon ja Ylihärmän Junkkareiden, kanssa, mutta jääden kuitenkin niiden taakse heikomman juoksueron takia.[1]

Toive pelasi vaihtelevasti alasarjoissa pesäpallon toiminnan alusta aina 1980-luvun alkuun joten tiedot näiden kausien sijoituksista ovat melko vähäiset.

Pesäpallon uusi nousu alkoi 1980-luvulla, kun miesten joukkue nousi vuonna 1981 maakuntasarjaan. Samana vuonna junioritoiminta laajeni yhdestä joukkueesta kolmeen. Pesäpallotoiminnassa oli tuona vuonna mukana sata henkilöä. Samana vuonna Peräseinäjoella järjestettiin myös piirin pesäpalloleiri.[2]

Toiveen miesten joukkue nousi kauden 1982 päätteeksi Suomi-sarjaan ja kakkosjoukkue piirisarjaan. Samalla kaudella myös seuran juniorijoukkueet menestyivät erinomaisesti, eikä mikään Toiveen viidestä joukkueesta hävinnyt koko kaudella yhtäkään kotiottelua. Peräseinäjoen kunta muistikin miesten I-joukkuetta antamalla 1 500 markan stipendin.

Vuonna 1983 pesäpallojoukkueita oli jo kahdeksan, joista yksi oli tyttöjoukkue. Kaudella 1983 pelattiin Suomensarjassa pelattiin 18 kierrosta joista PeTo voitti 11 ja sijoittui sarjassa neljänneksi. Seuraavalla kaudella ottelumäärä pysyi samana mutta voittojen määrä tippui kahdella ja sijoitus yhdellä sijalla. Kolmannen sarjakautensa Suomensarjassa PeTon miespesäpalloilijat aloittivat vuonna 1985 Martti Ahokkaan johtamana. Pesäpallotoiminta oli tuolloin laajaa, kun joukkueita oli II-joukkueen lisäksi myös B-, C-, D- ja E-pojissa sekä B- ja C-tytöissä.[3] PeTo päätti kauden 1985 pysymällä yhä Suomensarjan kärkikastissa, sijoituksen ollessa tällä kertaa jälleen 4.

Kaudeksi 1986 ottelumäärä nousi 22 otteluun, mutta ottelutahti alkoi näkyä menestyksessä. Voittojen määrä pysyi samana, mutta otteluita kertyessä enemmän sijoitus jäi kahdeksanneksi. Kymmenen aktiivisemman vuoden pesäpallotoiminnan jälkeen vuonna 1987 asetettiin tavoitteeksi ykkösjoukkueen vakiinnuttaminen ykkössarjatasolle 1990-luvulle mennessä. Tavoite ei kuitenkaan näkynyt peliotteissa vaan sijoitusten laskiessa tasaisesti (1987: kuudes, 1988: seitsemäs, 1989: yhdestoista) aloitettiin uusi vuosikymmen täysin vastoin tavoitetta, yhtä sarjatasoa alemmalta eli maakuntasarjasta.

Vuonna 1990 Toiveen pesäpallotoiminnassa oli mukana jo yhteensä 13 joukkuetta, joista 10 oli juniorijoukkueita.[4] Tuo kausi oli ensimmäinen hetkeen maakuntasarjassa, eikä ensimmäinen kausi tuonut vielä nousua takaisin Suomensarjaan.

Kesällä 1991 PeTo pelasi toisen, ja samalla 1990-luvun viimeisen kautensa maakuntasarjassa, kun sarjan voitettuuan miesten joukkue nousi Suomensarjaan. Ensimmäiseltä kaudelta lähtien alettiin suorittamaan uudestaan vuonna 1987 annettua tavoitetta ykkössarjapaikasta. PeTo pelasi lohkossaan sijoituksekseen viidennen sijan ensimmäisellä kaudella. Lohkon voitto olikin jo lähellä seuraavalla kaudella 1993 kun PeTo sijoittui 15 voitollaan lohkonsa toiseksi. Tämän jälkeen nousuhaaveet rauhoittuivat kuitenkin vielä hetkeksi kun kolmen seuraavan kauden sijoitukset olivat vielä seitsemäs, kuudes ja viides.

Kesä 1997 toi kuitenkin mukanaan seuran parhaimman menestyksen Suomensarjassa, kun PeTo voitti oman lohkonsa ja eteni Ykköspesiskarsintoihin. Karsinnoissa PeTo pelasi kaksi ottelua, joita kumpaakaan se ei voittanut. Juoksuero karsinnoissa oli 10-14. Seuraavalla kaudella PeTo sai jo tarpeekseen edelliskauden epäonnistumisesta ja sijoittui runkosarjassa toiseksi 16 voitollaan. Tämä oikeutti jälleen paikkaan Ykköspesiksen karsintoihin ja tällä kertaa PeTo käytti tilaisuuden hyväkseen. Jokaisesta neljästä ottelusta saavutetetut täydet pisteet ja juoksuero 54-14 oikeuttivat PeTon tällä kertaa seurahistorian ensimmäiseen paikkaan miesten Ykköspesiksessä.

Ykköspesiksessä pelattiin kaudella 1999 14 kierrosta, joiden voittoprosentti oli PeTon kohdalla tasan 50 %. Voittoja tuli siis seitsemän ja vastaavasti PeTo poistui kentältä hävinneenä yhtä monta kertaa. Täysiä kolmen pisteen voittoja näistä voitoista oli 6 joten kaksi pistettä annettiin mukaan vain kerran. Vastaavasti yhden pisteen tappioita tuli kaksi ja kokonaan ilman pisteitä jäätiin viisi kertaa. Juoksuero runkosarjassa oli 143-85 ja pisteitä kertyi 22. Tämän johdosta PeTo sijoittui ensimmäisellä Ykköspesiskaudellaan runkosarjassa neljänneksi ja jatkoi kauttaan ylemmässä jatkosarjassa. Jatkopeleissä pelattiin vastaavasti 14 kierrosta ja tällä kertaa PeTo voitti näistä otteluista 6 ja hävisi 8. Pisteitä kertyi 16 ja kauden lopullinen sijoitus oli sen myötä kuudes.

Toisella kaudellaan PeTon menestys ei ollut enää vastaavaa, kun ottelumäärät lisääntyivät runkosarjassa 26 ja jatkopeleissä siirryttiin pudotuspelikäytäntöön. Runkosarjan voittoja tuli 8 ja pisteitä sen myötä 29 sijoituksen ollessa tämän myötä kymmenes, eikä se oikeuttanut tällä kertaa jatkopeleihin.

Seuran toistaiseksi viimeinen kausi Ykköspesiksessä oli siis kesällä 2001. Tuo kausi meni myös pelillisesti penkin alle kun runkosarjan 26 ottelusta PeTo voitti ainoastaan 3. Näistä kolmesta voitostakin täysiä kolmen pisteen voittojakin oli ainoastaan yksi kappale, eikä sarjassa kertynyt pisteitä kuin ainoastaan 9. PeTo sijoittuikin sarjassa 14. ja tippui kaudeksi 2002 maakuntasarjaan[6]

Kun sarjasta tippumisen makuun oli päästy jo kaudella 2001, joukkue jatkoi samaa menoa myös Suomensarjassa kaudella 2002. Voittoja kertyi runkosarjassa ainoastaan kaksi ja pisteitä kauden aikana kertyi kuusi. Tämä tarkoitti sitä että pesäpallotoimintaa saatiin jatkaa kaudella 2003 maakuntasarjassa. Tosin visiitti neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla kesti tässä vaiheessa vain yhden kauden ajan, kun PeTo nousi takaisin Suomensarjaan sijoituttuaan kauden 2003 maakuntasarjassa toiseksi.

Kaudet 2004 ja 2005 PeTo pelasi siis jälleen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, mutta menestys ei sarjassa ollut kovin huikea. Kauden 2004 sijoitumminen kahdeksanneksi takasi vielä sarjapaikan seuraavaksi kaudeksi mutta kauden 2005 yhdeksäs sija palautti PeTon takaisin maakuntasarjaan.

Kaudet 2006–2008 PeTo pelasi maakuntasarjassa pitäen toimintaa yllä, mutta sijoitukset näinä vuosina olivat kuitenkin lohkon häntäpäässä (viides, neljäs ja viides) kunnes kaudella 2009 PeTo alkoi tavoittelemaan jälleen Suomensarjapaikkaa. PeTo sijoittuikin kauden 2009 runkosarjassa lohkonsa ensimmäiseksi juoksueron ollessa 214-87 ja pisteitä kertyi 27. Tämä antoi hyvät lähtökohdat jatkokarsintoihin mutta vastoin kauden kulkua, joukkue voitti jatkosarjan viidestä ottelustaan ainoastaan yhden ja Suomensarjapaikka jäi tällä kertaa saavuttamatta.

Kaudella 2010 miesjoukkue pelasi yhä Pohjanmaan alueen maakuntasarjaa. Tällä kertaa opittiin edelliskauden virheistä ja runkosarjassa koko kauden ainoa tappio syntyi Koskenkorvan Urheilijoiden kolmosjoukkueelle. Runkosarjassa sijoituttiin siis jälleen ensimmäiseksi. Jatkopeleissä pelattiin myös tällä kertaa viisi kierrosta ja tällä kertaa PeTo nousi Suomensarjaan kaudeksi 2011 suoraan viidellä voitolla, varmistaen nousunsa jo toiseksi viimeisellä kierroksella.[7]

Kaudella 2011 PeTo pelaa miesten Suomensarjassa ja samalle kaudelle toimintaan tulee mukaan takaisin myös miesten kakkosjoukkue, joka aloittaa toimintansa Pohjanmaan alueen piirisarjassa.

Toiveen naiset Superpesisottelussa

Naisten joukkue saatiin kasaan vuodeksi 1993, jolloin Toive osallistui perussarjaan. Kaudella 1995 B-tyttöjen suomenmestarijoukkue jäi naisten suomensarjassa vielä toiseksi, mutta joukkue korjasi asian jo seuraavalla kaudella nousten kaudeksi 1996 Ykköspesikseen. Toive pelasi kaudet 1996 ja 1997 ykköspesistä nousten kaudeksi 1998 Superpesikseen Pekka Kyllösen johtamana.[9] Kokonaisuudessaan Toiveen nousuun pohjalta huipulle kesti siis viisi vuotta.

Ensimmäisellä Superpesis-kaudellaan vuonna 1998 Toive sijoittui runkosarjassa kymmenenneksi. Joukkue pelasi runkosarjassa 22 ottelua, joista se saavutti vain yhden täyden kolmen pisteen voiton. Toiveen peleissä mentiin kauden aikana kymmenesti supervuoroon ja kotiutuslyönteihin, joiden tuloksena oli viisi voittoa ja viisi häviötä. Loput 11 peliä hävinneenä Toive saavutti ensimmäisellä kaudellaan 18 pistettä juoksusuhtein 133–234.[10] Karsinnoissa Toive sai otteluparikseen Pattijoen Urheilijat. Ottelusarja venyi joukkueiden välillä ”paras viidestä” -menetelmän enimmäismäärään eli viiteen otteluun, joista viimeisessä saavutetulla voitolla Toive säilytti paikkansa Superpesiksessä myös seuraavaksi kaudeksi kokonaisvoitoin 3–2.[11]

Toisella kaudellaan vuonna 1999 Toive paransi edelliskauden runkosarjan tulostaan kahdeksanneksi, selviytyen näin ensimmäistä kertaa mukaan pudotuspeleihin. Runkosarjassa Toive pelasi jälleen 22 peliä, joiden tuloksena oli yhdeksän kolmen pisteen voittoa ja kolme yhden pisteen häviötä. Kauden aikana Toive jäi kymmenen kertaa ilman pisteitä. Näillä tuloksilla Toive keräsi runkosarjassa yhteensä 30 pistettä juoksusuhteella 165–174.[12] Pudotuspeleissä Toive sai ensimmäisellä kierroksellä vastaansa runkosarjan voittajan Siilinjärven, joka osoittautui paremmaksi suoraan otteluvoitoin 0–3. Toiveen loppusijoitus kaudella 1999 oli siis kahdeksas.[13]

Uuden vuosituhannen myötä Peräseinäjoella nähtiin edelliskaudesta sisuuntunut Toive. 22 ottelusta Toive voitti 18 ja hävisi neljä, joista niistäkin se jäi kokonaan ilman pisteitä vain kahdesti. Saavuttamillaan 52 pisteellään Toive ylsi seurahistoriansa parhaimpaan tulokseen, runkosarjan voittoon.[14] Runkosarjan menestys jatkui myös pudotuspeleissä. Toive sai puolivälieriin vastaansa runkosarjan kahdeksannen, Jyväskylän. Sarja meni kotiedun myötä Toiveelle voitoin 3–1, ja joukkue jatkoi matkaansa välieriin. Välierissä Oulu osoittautui kuitenkin peräseinäjokisia vahvemmaksi vieden sarjan voitoin 3–1. Ottelusarjan häviön myötä Toive jatkoi pelejään pronssiotteluihin, joissa se kohtasi edellisvuoden pudotuspelivastustajansa Siilinjärven. Tällä kertaa Toive osoittautui paremmaksi ja saavutti seurahistoriansa ensimmäiset mitalit voitoin 2–1.[15]

Mitalikauden jälkeen Toiveessa palattiin kahden kauden ajaksi arkeen. Kaudella 2001 Toive pelasi 24 ottelua, voittaen niistä 16 ja häviten kahdeksan. Toive jäi 44 pisteellään ja juoksusuhteellaan 278–146 runkosarjassa viidenneksi, jääden vain kahden pisteen päähän kotiedusta pudotuspeleihin.[16] Pudotuspeleissä Toiveen kausi päättyi jo puolivälierien ensimmäiseen ottelupariin, kun joukkue hävisi Porille otteluvoitoin 0–3.[17]

Myöskään kautta 2002 ei voida pitää kovin menestyksekkäänä Toiveen historiassa. Toive sijoittui runkosarjassa vasta seitsemänneksi voittaen 24 ottelustaan vain puolet, juoksueron ollessa 271–200. Pisteitä Toive saavutti 35, mikä oli 25 pistettä vähemmän kuin runkosarjan voittajalla, Jyväskylällä.[18] Pudotuspeleissä Toiveen pelit päättyivät jälleen ensimmäiselle kierrokselle, kun tällä kertaa Lapua vei ottelusarjan nimiinsä voitoin 3–0.[19]

Vuonna 2003 Peräseinäjoella saavutettiin kuitenkin jälleen menestystä. Runkosarjassa neljäs sija, ja sen mukanaan tuoma kotietu, olivat vasta pohjustusta seurahistorian toiselle mitalille. Runkosarjassa pelattiin nyt vain 20 ottelua, joista Toive voitti 13 ja hävisi seitsemän. Toive saavutti 37 pistettä, mikä oli saman verran kuin viidenneksi sijoittuneella Lapualla, mutta Toive vei kotiedun paremman juoksueron (187–105) turvin.[20]

Pudotuspeleissä Toive voitti ensin puolivälierissä Lapuan voitoin 3–2. Välierissä Jyväskylä oli kuitenkin parempi voitoin 4–0, ja niin Toive suuntasi jälleen pronssiotteluun. Pronssiottelussa Toive kohtasi taas, kuten kolme vuotta aiemminkin, Siilinjärven. Ottelusarja päättyi Toiveen eduksi 2–1, mikä toi Toiveelle historiansa toisen ja toistaiseksi viimeisen mitalinsa.[21]

Pronssikaudella vuonna 2003 Toiveen pelinjohtajana toimi Mika Sirviö. Samainen kausi oli myös Itä–Länsi-valintojen perusteella yksi Toiveen parhaista, sillä Itä–Länsi-otteluun valittiin neljä Toiveen pelaajaa sekä pelinjohtaja: Maiju Kangasluoma, Satu Rajala, Sari Siirola ja Taru Ylä-Autio.[22]

Viimeisellä kaudellaan Toiveen nimellä Superissa joukkue saavutti runkosarjassa toiseksi parhaimman tuloksensa, yltäen runkosarjassa kolmanneksi. 20 ottelusta Toive voitti 12 ja hävisi kahdeksan, juoksueron ollessa 183–125.[23] Pudotuspeleihin pääsijät ratkaistiin tällä kertaa edelliskausista poiketen jatkosarjalla, jossa kaikki pelasivat kerran toisiaan vastaan. Toive jäi sarjassa kuudenneksi, jääden samalla mitalipelien ulkopuolelle.[24]

Kauden jälkeen Toive yhdistyi Seinäjoen Maila-Jussien naisten pesäpallojoukkueen kanssa uudeksi naisten pesäpallon erikoisseuraksi Petojusseiksi 7. lokakuuta 2004. Petojussien alaisuuteen liittyi samalla myös B-tyttöjen juniorijoukkue.[25][26]

Kaudeksi 2011 tuli PeTon toimintaan mukaan myös takaisin naisten edustusjoukkue. Tämä joukkue koostuu edelliskauden hajonneesta C-tyttöjen joukkueesta ja tulee pelaamaan piirisarjassa.^lähde?

• Satu Rajala (1998, 1999, 2000, 2001, 2003)
• Kati Rajala (1998)
• Miia Ahola (2000)
• Terhi Alanen (2000)
• Johanna Vikman (2000)
• Sari Siirola (2001, 2002, 2003, 2004)
• Maiju Kangasluoma (2003, 2004)
• Taru Ylä-Autio (2003)
• Satu Yli-Hirvelä (2004)[34]

Toiveen naiset pelasivat yhteensä 7 kautta Suomen pääsarjassa, Superpesiksessä. Näinä seitsemänä kautena Toive saavutti kaksi pronssista mitalia kausilla 2000 ja 2003. Lisäksi Toive voitti kerran myös runkosarjan kaudella 2000.

Runkosarjaotteluita pääsarjassa Toive on pelannut 144 kappaletta. Näistä otteluista Toive on voittanut 86 ja hävinnyt 58. Tuotuja juoksuja runkosarjassa on 1423 ja päästettyjä 1099 joten juoksuero on +324. Pudotuspeleissä ja karsintasarjassa naisten joukkue on pelannut yhteensä 43 ottelua joista joukkue on voittanut 16 ja hävinnyt 27. Juoksuero pudotuspeleissä on 270-322 (-52).

• Pekka Kyllönen (–1999)
• Risto Ojanperä (2000–2001)
• Marko Hakala (2002)
• Mika Sirviö (2003–2004)