Pepe Willberg

Pepe Willberg syntyi 17. joulukuuta 1946 Turussa, josta hänen perheensä muutti Helsinkiin Pepen ollessa 9-vuotias.[7] Helsingissä perhe asui vajaan vuoden Suomenlinnassa, kunnes muutti ostetun asunnon valmistuttua Lauttasaareen.[8]

Willberg sai oman kitaran 13-vuotiaana.[9] Hänen silloisia esikuviaan olivat Elvis Presley, Little Richard sekä ruotsalainen Little Gerhard.[10] Myös The Shadows -yhtyeen rautalankamusiikki teki Willbergiin vaikutuksen.[9]

Willbergin musiikillinen ura alkoi vuonna 1962 The Islanders -yhtyeen komppikitaristina.[7][9] Hänen seuraava yhtyeensä oli Jormas, joka teki omia versioitaan monista 1960-luvun kappaleista. Yhtyeen erityisvahvuutena olivat melodiset stemmalaulukappaleet, mutta se esitti myös rankempaa rhythm and bluesia. Vuonna 1966 yhtye levytti käännösballadin ”Saat miehen kyyneliin”, josta tuli suuri hitti, ja lisäksi se teki Willbergistä yhtyeen johtohahmon. Muita kuuluisia Jormas-kappaleita ovat muun muassa ”Rööperiin”, ”Alusta mä kaiken alkaisin” ja ”Taivas vain tietää”, jotka sittemmin on mielletty usein Willbergin soolokappaleiksi. Jormas hajosi kesällä 1968.[5][11]

Jormasin jälkeen Willberg levytti ensimmäisen soolosinglensä "Se onnistuu" / "Elää". Sooloura kuitenkin päättyi pian, sillä hän liittyi Johnnyn Frankies-yhtyeeseen, joka kuitenkin hajosi nopeasti liian suurien kustannusten vuoksi.[12]

Willberg perusti vuonna 1969 musiikillisesti hyvin monipuolisen yhtyeen Pepe & Paradise,[5][11] joka oli 1970-luvun suomalaisen pop- ja rockmusiikin kunnianhimoisimpia hankkeita.[13] Yhtyeen ensimmäiseen kokoonpanoon kuuluivat Willbergin lisäksi niin ikään Frankiesissa mukana olleet Ande Päiväläinen, Unde Lehtola ja Jorma Kalenius sekä Pave Maijanen ja Markku Johansson. Yhtye levytti ensimmäisen singlensä vuonna 1971, ja ensimmäinen albumi, Love Recordsille levytetty Niin vähän on aikaa ilmestyi seuraavana vuonna. Taiteellinen albumi saavutti joissakin piireissä kulttisuosiota, mutta ei menestynyt laajemmin. Sen sijaan samana vuonna ilmestyneestä kappaleesta ”Elämältä kaiken sain” tuli Pepe & Paradisen ensimmäinen hitti,[12] ja myös saman singlen B-puolella julkaistu ”Sotilaat, kansat, maat” oli suosittu.[14] Vuonna 1973 ilmestyi albumi Pepe & Paradise, jolla oli yhtyeen kaupallisempia levytyksiä viimeisen kahden vuoden ajalta. Välissä, vuonna 1972, Willbergin aiempi levy-yhtiö EMI julkaisi Pepen parhaat -kokoelman, joka sisälsi pääasiassa Jormas-kappaleita.[12]

Pepe & Paradise esiintyi paljon Hotelli Hesperian yökerhossa Helsingissä, eikä yhtyeen suosio juurikaan levinnyt pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Vuonna 1975 ilmestyi yhtyeen kolmas albumi Pepe & Paradise 2, jonka kaikki kappaleet kahta lukuun ottamatta ovat Willbergin ja Markku Johanssonin kirjoittamia. Mukana ovat Syksyn sävelessä mukana olleet ”Aamu” ja ”Taivas itkee” sekä Euroviisuihin pyrkineet ”Sinä ja minä” ja ”Ovi elämään”. Albumin ilmestymisen jälkeen yhtye alkoi rakoilla.[12] Pepe & Paradise hajosi vuonna 1975, mutta se teki myöhemmin 1990-luvulla comeback-esiintymisiä.[5]

Pepe & Paradisen jälkeen Willberg levytti soolona. Hänen soolomenestyksiään 1970-luvun lopulla olivat muun muassa ”Hermes”, uusi versio Leif Wagerin ikivihreästä elokuvasävelmästä ”Romanssi”, ”Olet mulle maailmain” ja ”Rasvis mä oon”.^lähde? 1970-luvun lopulla Willberg liittyi Dannyn ideoimaan Finntastic-kokoonpanoon, jossa heidän lisäkseen lauloivat missit Armi Aavikko ja Seija Paakkola. Pian sen jälkeen Willberg perusti lyhytikäisen Willberg-Seppälä-Bandin yhdessä Jokke Seppälän kanssa.[12]

1980-luvulle tultaessa Willberg siirtyi yhä enemmän taustavaikuttajaksi ja säveltämään lauluja muille. Sanoituksia hänen sävellyksiinsä teki usein hänen vaimonsa Kirsti Willberg. Esimerkiksi Suomen vuoden 1988 Euroviisuedustuskappale, Boulevard-yhtyeen ”Nauravat silmät muistetaan” on heidän yhdessä tekemänsä. Pepe Willbergin omia levyjä ilmestyi tuolloin harvakseltaan.[12]

1980- ja 1990-luvut olivat Willbergin uran hiljaisinta aikaa. Levytyksiä syntyi silloin tällöin, mutta suurempaa menestystä ne eivät saavuttaneet. 1990-luvun puolivälissä muun muassa Back to the sixties -tapahtuman ohessa vanhat yhtyeet Jormas ja Pepe & Paradise herätettiin joissain kokoonpanoissa henkiin, ja siten Willberg pääsi taas esiintymään nostalgiannälkäisille suomalaisille. Vuosikymmenen lopussa Willberg palasi takaisin Suomen eturivin artistien joukkoon, kun hän oli mukana Mestarit-kokoonpanossa, johon kuuluivat hänen lisäkseen Kirka, Hector ja Pave Maijanen. Mestareiden kiertueen loppuunmyydyt konsertit Suomen suurimmissa jäähalleissa ja Helsingin olympiastadionilla rikkoivat yleisöennätyksiä.^lähde? 2000-luvulla vuorossa oli Poptenorit-kokoonpano yhdessä Fredin ja Petri Laaksosen kanssa. Myöhemmin Willberg kutsui Poptenorit-kiertuetta uransa suurimmaksi flopiksi. 40 konsertin kiertue ei kerännyt yleisöä toivotusti, ja Willbergin mukaan kulujen jälkeen jokaiselle jäi käteen vain tuhat euroa.[15]

Vuonna 2007 Willbergiltä ilmestyivät albumit Kaukaa kaipaan ja Kaksi ihoa, jolla Willberg laulaa Johanna Iivanaisen kanssa Olli Ahvenlahden sävellyksiä Tommy Tabermannin runoihin.

Pepe Willberg heinäkuussa 2011

Heinäkuussa 2011 Willbergille myönnettiin Iskelmä-Finlandia -palkinto.[16] Vuonna 2012 Wilberg osallistui pääsolistina Kun Tuulee: Lauluja Gospel-hengessä -albumille. Levyllä laulajia ovat myös Mirkka Paajanen ja Kaarle Mannila sekä muusikkoina Junnu Aaltonen, Topi Kurki, Anssi Växby ja Joonatan Rautio.^lähde? Vuonna 2012 julkaistiin myös Georg Lindströmin kirjoittama elämäkerta Kai vielä muistat sen.[17]

Willberg sai ensimmäisen kultalevynsä albumista Pepe & Saimaa vuonna 2014. Lisäksi Willberg palkittiin Vuoden miesartistina vuoden 2015 Emma-gaalassa, ja albumi Pepe & Saimaa palkittiin Vuoden rock -albumina sekä Kriitikoiden valintana.[18]

Keväällä 2017 Willberg kilpaili Tanssii tähtien kanssa -ohjelman kymmenennellä tuotantokaudella. Hän sijoittui kuudenneksi parinaan Jutta Helenius.[19]

Omien laulujensa lisäksi Willberg on säveltänyt myös muille artisteille. Hänen sävellyksiään ovat esimerkiksi Suomen vuoden 1988 euroviisusävelmä ”Nauravat silmät muistetaan”, Paula Koivuniemen ”Hetken maistoin elämää” ja ”Näen huomisen”, Joel Hallikaisen ”Hyvästi voi sanoa vain kerran” ja Mika Pohjosen ”Iltatuuli”.^lähde? Willberg on toiminut myös useiden artistien taustalaulajana.[1]

Willberg varttui äitinsä ja sukulaistensa kanssa. Hän on tavannut biologisen isänsä vain yhden kerran. Willbergin äiti tapasi merikapteeni Henrik Willbergin, joka adoptoi Pepen 9-vuotiaana ja hän sai adoptioisänsä sukunimen.[20]

Willbergin ensimmäinen puoliso oli vuodesta 1966[21] Leena Willberg, jonka kanssa hänellä on vuonna 1966 syntynyt tytär. Vuonna 2022 ilmestyneen, Willbergin elämää käsittelevän kirjan mukaan hänellä on vuonna 1974 avioliiton ulkopuolella syntynyt Marco-niminen poika, jota Willberg ei ole kuitenkaan juridisesti tunnustanut.[22] Willberg sai vuonna 1979 poikalapsen D-tuotannon silloisen sihteerin Leila Salmelaisen kanssa. Tämän lapsen Willberg tunnusti ja maksoi hänestä elatusmaksua, mutta ei koskaan asunut yhdessä lapsen tai lapsen äidin kanssa. Willbergin toinen vaimo oli Kirsti Willberg, jonka kanssa hän oli naimisissa vuosina 1983–2001. Liitosta syntyi kolme lasta, kaksi poikaa ja yksi tyttö.[23] Willberg tapasi kolmannen vaimonsa Pauliina Visurin vuonna 2000 ja he avioituivat vuonna 2005.[21] Visuri on myös Willbergin manageri.[24][25]

• Luettelo Pepe Willbergin kappaleista

• Latva, Tony & Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.
• Willberg, Pepe & Lindström, Georg: Pepe Willberg – Kai vielä muistat sen. Readme.fi, 2012. ISBN 978-952-220-578-0.

• Miettinen, Sauli: Pepe Willberg – Muuttuvat tiet. Otava, 2022. ISBN 978-951-1-44109-0.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pepe Willberg Wikimedia Commonsissa

• Pepe Willberg viralliset kotisivut
• Pepe Willberg – epävirallinen verkkosivusto
• Pepe Willberg Pomus.netin tietokannassa
• Pepe Willbergin esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Pepe Willbergin sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Jormas & Pepe Willberg. Ylen Elävä arkisto.
• Willberg, Pepe hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)