People's Quantitative Easing

Iso-Britannian työväenpuolueen puheenjohtaja Jeremy Corbyn omaksui ajatuksen ekonomisti Richard Murphylta, jonka mukaan kansanvaltaisen keskuspankkirahoituksen toteuttaminen tulisi aloittaa vuonna 2020 mikäli harjoitettu määrällinen keventäminen ei onnistu siihen mennessä muuttamaan vallitsevaa matalan inflaation, matalan korkotason, matalien palkkojen ja korkean työttömyyden tilannetta. Mikäli talouskasvua tapahtuu, ei kansanvaltaiselle keskuspankkirahoitukselle ole tarvetta, sillä kasvanut verokertymä mahdollistaisi tarvittavat investoinnit[3]. HSBC:n pääekonomisti Stephen King, ja Standard Life's kansainvälinen talouden pääasiantuntija Jeremy Lawson tukevat kansanvaltaisen keskuspankkirahoituksen käyttöönottoa mikäli määrällinen keventäminen ei onnistu luomaan talouskasvua[4]. Myös kansainvälisen valuuttarahaston entinen pääekonomisti Olivier Blanchard on ilmoittanut kannattavansa politiikkaa keinona ratkaista talouskriisejä[5].

Vuonna 2015 Isossa-Britanniassa Corbyn on saanut taloustieteilijöistä Joseph Stiglitzin ja Paul Krugmanin hyväksynnät kansanvaltaisen keskuspankkirahoituksen idealle. Corbynin ideassa investointikohteet olivat erityisesti asuntotuotantoa ja rautateiden rakentamista. Poliittisesti Corbynin idea on sisältänyt ajatuksen, että on saatavilla rahoitusta, mutta misallokaationa se ohjautuu lyhyen tähtäimen projekteihin eikä pitkän tähtäimen arvoon.[6]

Englannin keskuspankin Mark Carnay vastusti Corbynin ideaa vuonna 2015. Carnay perusteli vastustustaan keskuspankin itsenäisyyden poisviennillä sekä sillä että keskuspankkirahoitus aiheuttaisi potentiaalisesti inflaatiota, joka osuisi pahiten köyhiin ja vanhoihin, mikäli keskuspankin tavoite on jokin muu kuin hintavakaus.[7]

Kansainvälinen valuuttarahasto ja OECD kannustivat vuonna 2016 G20-maiden kokouksessa lisäämään infrastruktuuri-investointeja[8], jotka IMF:n tutkimuksen mukaan lisäävät hyvinvointia[9] ja aikaisempien tutkimusten mukaan jokainen infrastruktuuriin käytetty euro kasvattaa taloutta 1–1,5-kertaisesti.[8] Julkisen infrastruktuuri-investoinnin hyvinvointikerroin on 0,8, mikä tarkoittaa että yhden euron käyttäminen infrastruktuuri-investointeihin lisää hyvinvointia saman verran kuin yksityisen kulutuksen lisääntyminen 0,8 eurolla[9].

Keskuspankkirahoitusta voidaan myös käyttää sen varmistamiseen, että valtion päättämille hankkeille on riittävä rahoitus, mikäli yksityistä rahoitusta ei saada kerättyä markkinoilta tarpeeksi. Tällä tavalla jokainen valtion päättämä hanke saadaan varmasti toteutettua, vaikka rahoitusta kerättäisiinkin ensijaisesti markkinoilta.[10]

Kansanvaltaisessa keskuspankkirahoituksessa keskuspankki ei ole enää itsenäinen ja poliitikot saavat päättää investointikohteet. Joillakin on epäilyksiä siitä, minkälaisia investointikohteita poliitikot valitsevat ja tulevatko hankkeet maksamaan liikaa. Joidenkin mukaan keskuspankin auki oleva piikki johtaa välttämättä tuhlaamiseen. Valtio saattaisi myös monopolisoida kokonaisia aloja.[2] Tehtyjen investointien kannattavuus pitäisi osoittaa jollakin tavalla.[10] Investoinnit voidaan myös tehdä yksityisen ja julkisen yhdistelmänä (yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus), niin että yksityinen on päättämässä, mihin investoidaan ja yksityinen osallistuu osin investointien rahoitukseen. Tällä tavalla investointikohteiden valinta ei jää kokonaan poliitikoille eikä rahoituskaan tulisi täysin valtiolta.[10].

Kansanvaltainen keskuspankkirahoitus ei kasvata valtionvelkaa. Siten se sopii myös maille, jotka ovat jo velkaantuneita. Keskuspankkirahoituksen riskinä on inflaatio, joka voi toisaalta olla myös hyväksi. Keskuspankin perinteisesti tärkeimpänä tehtävänä on ollut huolehtia hintavakaudesta, ja tämä lisätehtävä saattaa vaikeuttaa hintavakaudesta huolehtimista.

Siinä missä tyypillisesti valtio rahoittaa menojaan joko verottamalla tai lainaamalla, kansanvaltaisessa keskuspankkirahoituksessa valtio käytännössä painaa itselleen, eikä yksityisille pankeille. Ero kansanvaltaisen keskuspankkirahoituksen ja helikopterirahan välillä on taloustieteen professori Simon Wren-Lewisin mukaan se, että helikopterirahan tapauksessa keskuspankkirahoitus suunnattaisiin suoraan kansalaisille, siinä missä kansanvaltaisessa keskuspankkirahoituksessa raha ohjataan ainakin jossain määrin valtion valitsemiin investointeihin. Tämä tekee keskuspankeista vähemmän riippumattomia valtiosta[11].

Keskuspankin itsenäisyyttä perustellaan sillä, että itsenäinen keskuspankki edistää valtion budjettikuria.[12] Kansanvaltaisessa keskuspankkirahoituksessa keskuspankki ei enää ole itsenäinen ja valtion budjettikuri alkaa höllentyä. Seurauksena on se, että valtion budjetin alijäämä kasvaa ja elvytys syntyy tästä alijäämäisestä budjetista jonka alijäämän keskuspankki rahoittaa. Tässä on piirteitä keynesiläisestä talouspolitiikasta, jossa valtion finanssipolitiikalla on rooli taantuman korjaamisessa ja julkisista investoinneista odotetaan kerrannaisvaikutuksia. Toisaalta tässä on piirteitä Adolf Hitlerin talouspolitiikasta, jota Hitler käytti onnistuneesti 1930-luvulla[13]. Hitlerin talouspolitiikan suunnitteli Saksan keskuspankin Hjalmar Schacht[14].

Investoida voidaan muiden muassa edulliseen asuntotuotantoon, julkiseen liikenteeseen ja korkean osaamis- ja teknologiatason talouden tukemiseen[15][16]. On myös ehdotettu, että julkisia investointeja käytettäisiin ilmaston lämpenemistä vastaan kamppailemiseen nostamalla asuin- ja toimistorakennusten energiatehokkuutta ja asentamalla aurinkopaneeleja.[1] Yleinen ehdotus on investoiminen infrastruktuuriin[17].

Investointikohteen kannattavuuden voi osoittaa tuloa tuottavien kohteiden tapauksissa myyntitulolla tai vuokratuloilla.[10]

Corbyn asettui ainoana puheenjohtajaehdokkaana kannattamaan kansanvaltaista keskuspankkirahoitusta, mikä herätti keskustelua[18]. Esimerkiksi Spectator-lehden artikkelissa Birminghamin yliopiston taloustieteen professori Tony Yatesin mukaan kansanvaltainen keskuspankkirahoitus saattaisi kannustaa julkisten menojen holtittomaan kasvamiseen ja johtaisi inflaation jyrkkään nousuun[19]. Ehdotusta kritisoitiin myös siitä että se on ristiriidassa Lissabonin Sopimuksen 123 EU:n artiklan kanssa, joka kieltää valtion menojen rahoittamisen keskuspankkirahoituksella ja voi aiheuttaa kiistan Euroopan unionin tuomioistuimessa[20].

• Setelirahoitus
• Helikopteriraha

• World Finance: People’s QE pros and cons (englanniksi)