Pentti Sola

Sola syntyi Helsingissä tunnetun oopperalaulajan Wäinö Solan ja näyttelijä Elli Malmin esikoisena. Hän valmistui keväällä 1925 loistavin arvosanoin ylioppilaaksi Helsingin Normaalilyseosta. Lukion jälkeen hän harkitsi lakitieteen opintojen aloittamista Helsingin yliopistossa, mutta opiskelun alku kuitenkin lykkääntyi. Wäinö Sola lähti puolen vuoden konserttikiertueelle Yhdysvaltoihin, ja Pentti toimi kiertueella isänsä säestäjänä. He pitivät yli 60 konserttia ja esiintyivät lisäksi erilaisissa tilaisuuksissa. Matkalla Pentti Sola tapasi amerikkalaisen tehtävänlaatijan Alain C. Whiten (1880-1951). Tästä tuttavuudesta oli myöhemmin hyötyä. Palattuaan kotimaahan Sola aloitti opintonsa, jotka etenivät kuitenkin hitaasti. Hän ei tuntenut lakitiedettä omaksi alakseen, vaan olisi mieluummin opiskellut kieliä tai musiikkia.[2] Opintojen edistymistä hankaloitti myös vuonna 1924 käynnistynyt ura tehtävänlaatijana. Asepalveluksensa Sola aloitti kesällä 1929. Hän kotiutui reservin vänrikkinä. Palattuaan armeijasta hän siirtyi takaisin šakkitoimintaan.

Sola solmi 1930-luvun puolivälissä avioliiton Vieno Lehtisen kanssa.[2] Šakkitoimien vuoksi hänen opintonsa venyivät, ja hän vaihtoi lopulta pääaineekseen musiikkitieteen. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1937[2] ja myöhemmin maisteriksi.[3] Sola ennätti vielä aloittaa väitöskirjan aiheena suomalaisen oopperan historia, mutta sen tekeminen jäi kesken sodan sytyttyä. Opintojen ohella hän työskenteli vuosina 1936–1938 Kalevan matkatoimistossa ja sen jälkeen Yleisradion musiikkipäällikön apulaisena.[2]

Talvisodan sytyttyä Sola määrättiin sotapalvelukseen ja hän palveli joukkueenjohtajana 3./JR 69:ssä.[4] Rykmentti taisteli Syskyjärvellä, mutta siirrettiin helmikuussa 1940 Kollaanjoelle. Puna-armeijan aloitettua rintamalohkolla hyökkäyksen maaliskuun alussa suomalaiset joutuivat käymään ankaria viivytystaisteluja. Sola haavoittui vakavasti ”Rumiluksen” lohkoa puolustaessaan kranaatin sirpaleista maaliskuun 12. päivänä.[4] Hän kuoli saamiinsa vammoihin Niuvanniemen sairaalassa huhtikuussa 1940.[2]

Vuosina 1930-1933 Sola toimitti šakkipalstaa Ajan Sanassa ja sen toiminnan päätyttyä Ajan Suunnassa. Palsta oli arvostettu, ja sillä oli paljon lukijoita. Solan šakkipalstalta sai innoituksen laadintauransa aloittamiseen mm. tuleva huippulaatija Osmo Kaila.[2] Näinä vuosina alkoivat Solan ponnistelut tehtäväšakkitoiminnan järjestämiseksi Suomeen. Hänen aloitteestaan Suomen Shakkiliitto alkoi järjestää vuodesta 1932 lähtien tehtävänlaadinnan vuosikilpailuja. Hän järjesti 1932 myös SSK:ssa laadintakilpailun vasta-alkajille kahdessa ryhmässä, joiden teemoina olivat katko ja pakoruutu.[5] Suomen Shakin tehtäväpalstaa Sola toimitti 1933-1936.[6]

Sola toimitti vuonna 1934 suomalaisia šakkitehtäviä kokoelmaksi, jonka Alain C. White julkaisi osana tunnettua joulusarjaansa.[2] Sarjaan kuuluvat kirjat ovat nykyisin haluttuja keräilykohteita.[3] Sola kuului 1935 perustetun Suomen Tehtäväniekkojen (ST) perustajajäseniin.[7] Hän oli esittänyt yhdistyksen perustamista jo edellisenä vuonna, mutta idea ei vielä tuolloin saanut vastakaikua. Uudistettuaan ehdotuksensa Sola sai tehtäväniekat innostumaan ajatuksesta. Sola johti yhdistyksen toimintaa hahmotelleen kokouksen istuntoa tammikuussa 1935. Kokouksen tuloksena pantiin vireille projekti yhdistyksen sääntöjen laatimiseksi. Osmo Kailan ja Leo Valven laatima sääntöluonnos hyväksyttiin ja yhdistys perustettiin virallisesti ST:n ensimmäisessä virallisessa kokouksessa helmikuussa 1935. Sola toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1938-1939.[5]

Sola oli Suomen Tehtäväniekkojen edustajana Suomen Shakkiliiton hallituksessa. Hän toimi hallituksen varajäsenenä 1938 ja vakinaisena jäsenenä 1939.[8]

Esikoistehtävänsä Sola julkaisi Suomen Shakissa 1924. Kaikkiaan hän laati yhteensä 1148 tehtävää.[9] Tuotannosta valtaosa oli mattitehtäviä ja apumatteja, mutta hän laati myös lopputehtäviä, itsematteja sekä satušakkitehtäviä. Satušakki oli Solan aikana väheksytty tehtävätaiteen laji, mutta Sola lähti rohkeasti tutkimaan aihetta. Ansioistaan laatijana hän sai kansallisen tehtävämestarin arvon 1937.[10]

Suomen Tehtäväniekat kunnioitti Solan syntymän 100-vuotismuistoa järjestämällä 2007–2009 kansainvälisen laadintakilpailun kahdessa ryhmässä, joiden teemat olivat: 2-siirtoiset apumattitehtävät ja satušakki.[11]

Sola oli ensimmäinen suomalainen tehtäväniekka, joka aktiivisesti tutustui tehtävätaiteen moderniin teoriaan. Häntä voidaankin luonnehtia Suomen modernin tehtävätaiteen isäksi. Osmo Kaila piti Solaa merkittävimpänä suomalaisena tehtäväniekkana.[2] Sola luennoi tehtäväšakin teoriasta Suomalaisen Shakkikerhon peli-illoissa 1930-luvulla. Hän oli kuulunut 1930 kerhon perustajajäseniin.[5] Sola keksi myös uusia tehtäväšakillisia teemoja. Eräs hänen keksimistään teemoista on suomalainen Nowotny.[2] Sola tutki 1930-luvun puolivälissä suomalaisen Nowotnyn toteuttamista tehtävissä mahdollisimman vähäisellä materiaalilla.[12] Tutkimuksen tuloksena syntyi mm. seuraavanlainen miniatyyritehtävä[12]:

Pentti Sola
Uusi Aura 1935

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Kahden siirron matti

Ratkaisu:

1. Txe5! [Uhkaa 2. Df6/Dh4#]
1... Ta8 2. Th5#
1... Txe5 2. Df6#
1... Lxe5 2. Dh4#