Pentti Rautiainen
Pentti Henrik Johannes Rautiainen (28. huhtikuuta 1935 Helsinki – 26. kesäkuuta 1995 Helsinki[1]) oli suomalainen amatöörinyrkkeilyn EM-mitalisti ja ammattilaisnyrkkeilijä.[2]
Pentti Rautiainen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Pentti Henrik Johannes Rautiainen |
Syntynyt | 28. huhtikuuta 1935 Helsinki |
Kuollut | 26. kesäkuuta 1995 (60 vuotta) Helsinki |
Kansalaisuus | Suomi |
Nyrkkeilijä | |
Painoluokka | kevytsarja |
Kätisyys | oikea |
Ammattilaistilastot | |
Ottelut | 21 |
Voitot | 17 |
– tyrmäysvoitot | 5 |
Tappiot | 2 |
Ratkaisemattomat | 2 |
Ei tuomiota/ mitätöity |
0 |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Miesten nyrkkeily | |||
EM-kilpailut | |||
Pronssia | Berliini 1955 | 60 kg |
Rautiainen otteli ensimmäisen kerran maaottelussa jo 18-vuotiaana vuonna 1953.[2] Vuoden 1955 EM-kilpailuissa Berliinissä hän saavutti pronssia alle 60-kiloisten sarjassa.[3] Hän voitti avausottelussaan Irlannin Steve Coffeyn 3–0 ja seuraavalla kierroksella Itä-Saksan Hans Liwowskin tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Välierässä hän hävisi Egyptin Nessim Monstaphalle pistein 3–0.[4] Suomen-mestaruuden Rautiainen voitti 57-kiloisissa vuonna 1953, 60-kiloisissa vuonna 1956 sekä 63,5-kiloisissa vuonna 1957. Hän edusti seuratasolla Viipurin Nyrkkeilijöitä.[2][5]
Rautiainen siirtyi ammattilaiseksi vuonna 1957. Hän otteli ammattilaisena 21 kertaa ja voitti otteluistaan 17, hävisi kaksi ja otteli ratkaisemattoman kahdesti. Myöhemmin hän toimi kehätuomarina, muun muassa raskaan keskisarjan EM-ottelussa Piero del Papa – Conny Velensek vuonna 1971.[2] Hän oli Suomen Ammattinyrkkeilyliiton puheenjohtaja vuosina 1972–1984.[1]
Lähteet
- Rantala, Risto & Siukonen, Markku (toim.): Urheilumme kasvot 4. Oy Scandia Kirjat Ab, 1973.
- Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 17. Kustannus-Notariaatti Oy, 1996. ISBN 952-5106-00-4.
Viitteet
- Siukonen 1996, s. 127
- Rantala & Siukonen, s. 268
- Lounasheimo, s. 758
- Lounasheimo, s. 770
- Lounasheimo, s. 780–781