Pentti Rauhala

Rauhala on toiminut Lapin lintutieteellisessä yhdistyksessä 1973–1976 ja Kemi-Tornion lintuharrastajat ry. Xenuksessa 1976–2007. Nimi Xenus liittyy yhdistyksen alueella pesivään lintuharvinaisuuteen, rantakurviin (Xenus cinereus).[1][2]

Rauhala aloitti luontoharrastuksen parikymppisenä luontoretkellä Kemin ulkosaaristossa ja innostui karun saariston linnustosta. Hän on seurannut saariston lajiston kehitystä ensimmäisestä linturetkestään lähtien. Joinakin kesinä hän on laskenut kaikkien puiston saarten pesivät linnut, tehnyt havaintoja ja kirjannut ne ylös. Tietoja laskennasta on kirjattu Metsähallituksen julkaisusarjaan[3]sekä Rauhalan ja muiden kirjoittamiin n. 140 artikkeliin[2][4][5] ja kirjoihin.[2][6]

Rauhala on poiminut havaintoja samoilla saarilla 1910–1912 lintuja tarkkailleen Einari Merikallion muistivihkoista [7] myös omaan kirjaansa [2].

Rauhala sai vuonna 2013 Metsähallituksen luontopalveluiden Sarvipää-palkinnon[8] .

Rauhala on linnustoa koskevan teoksen Kemin–Tornion alueen linnut yksi tekijä. Teokseen on koottu aiemmin hajallaan olevaa tietoutta eri lähteistä ja yhdistetty uudempaan tutkimukseen. Näin on saatu tietoaineisto yksiin kansiin käsikirjaksi ja hakuteokseksi.

Kirjan keskeisenä osana ovat lajikuvaukset. Kemi–Tornion alueella on tavattu 285 Suomessa luonnonvaraiseksi luettua lajia. Näistä kutakin tarkastellaan teoksessa. Missä päin maailmaa ja Suomea lintulajia tavataan, esiintymishavaintoja yhdistyksen alueella sekä lajin harvinaisuutta. Harvinaisuuksia alueella ovat olleet alle kymmenen kertaa tavatut aavikkotylli, merikeiju ja ruostesiipirastas. Maamme ainut havainto preeriaviklosta on Kemistä. Yleisimmin tavattu on pajulintu.

Lajikuvausten pohjana olevan materiaalin Pentti Rauhala on koonnut ja kirjoittanut pohjatekstin. Petolintuja koskevissa teksteissä ja taustamateriaalien koostamisessa näkyvät Matti ja Pekka Suopajärven kädenjäljet. Lajiteksteissä on kuvattu linnuston levinneisyyden ja runsauden muutoksia ja nykyistä esiintymistä. Pekka Suopajärvi on tuottanut diagrammit ja kartat, ja Matti Suopajärvi taittanut kirjan painovalmiiksi.

Teos on tuhansien maastotuntien ja satojen lintuharrastajien työn tulosta. Taloudellisen tuen teokselle ovat antaneet Tiede- ja kulttuurisäätiö Kemi 2000 sekä Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahasto.[2]

• 
  Pentti Rauhala lintuja tarkkailemassa Tervolan Suuripäällä. Kuva: Jouko Kärkkäinen.
• 
  Käsikirja ja hakuteos.

• Rauhala, P. (1980). Kemin–Tornion seudun linnusto. Omakustanne, Kemi .
• Rauhala, Pentti, Ylimaunu, Juha & Heikkuri, Olavi. (toim.) (1990). Kemin arvokkaimmat linnustuskohteet, Kemin kaupungin ympäristönsuojelujulkaisu n:o 5. Kemin kaupunki, Kemi.
• – Rauhala, P. toim. (1992). Tornion arvokkaimmat linnustokohteet. Tornion kaupungin ympäristöjulkaisu.
• – Rauhala, P. (1994). Kemin–Tornion seudun linnusto 2. Omakustanne, Kemi.
• Rauhala, Pentti & Suopajärvi, Pekka (2002). Kemin lintuatlas 1999–2001, Kemin kaupunki, Kemi.
• Rauhala, P. (2007). Perämeren kansallispuiston pesimälinnusto 1960–2006. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisu. Sarja A 167. Metsähallitus, Vantaa.
• Rauhala, Pentti, Suopajärvi, Matti & Suopajärvi, Pekka (2015). Kemin–Tornion alueen linnut. Omakustanne, Kemi.[2]