Pentti Kosola

Kesällä 1930 Kosola oli mukana Pohjanmaalta saapuneessa Lapuan liikkeen viiden miehen iskuryhmässä, joka saapui Viipuriin hieman ennen 19. heinäkuuta tehtyä Erik Matön murhaa. Tarkoituksena oli muiluttaa jonkinlaisena työväenliikkeen agitaattorina pidetty Mättö rajan yli Neuvostoliiton puolelle. Häntä pahoinpideltiin ja vietiin metsään Heinjoen Pusurin kylään, jossa Kosola ampui Mätön. Tämän jälkeen lapualaiset hautasivat hänen ruumiinsa. Se löydettiin vasta seuraavana kesänä, jolloin miesten oppaana toiminut Johannes Ristseppä tunnusti murhan ja osoitti viranomaisille ruumiin kätköpaikan. Kuulusteluissa Kosola väitti olleensa humalassa ja ampuneensa tupakkaa taskustaan kaivaneen Mätön, koska luuli tämän tavoittelevan asetta.[2]

Tapaus eteni oikeuteen syksyllä 1931, jolloin jutun alkuperäinen syyttäjä lievensi Kosolan murhasyytteen syytteeksi tahattomasta taposta. Tämän jälkeen oikeuskansleri Albert Makkonen asetti toisen syyttäjän, mutta myös asiaa käsitellyt Viipurin käräjäoikeuden tuomari Erkki Saraste osoittautui lapualaismieliseksi.[2] Lopulta korkein oikeus vahvisti Kosolan tuomioksi kahdeksan vuotta kuritushuonetta (KKO 1932 II 288).[3] Presidentti P. E. Svinhufvud armahti hänet jo kahden vuoden kuluttua joulukuussa 1936.[4]

Talvisodassa Kosola palveli alikersanttina Heinjoelle sijoitetussa Lentolaivue 26:ssa. Aamupäivällä 29. helmikuuta 1940 hän osallistui partiolennolle, jolta palatessa neuvostoliittolainen Polikarpov I-153 -hävittäjä hyökkäsi laivueen kimppuun Ruokolahden Rasilan kylän tuntumassa. Kosolan ohjaama Gloster Gladiator sai osuma, jolloin se syöksyi palavana Saimaan jäälle Kaukopään lahdella. Hän onnistui itse hyppäämään koneesta, mutta laskuvarjo ei avautunut ja Kosola kuoli pudotessaan jäälle.[5]

Kosolan ampui alas todennäköisesti luutnantti V. G. Mashitš,[6] joka oli Lempaalasta operoineen hävittäjälaivueen lentäjiä.[7] Erik Mätön murhan johdosta Kosola oli tunnettu myös Neuvostoliitossa. Radiopropagandaa levittänyt Moskovan Tiltu oli vain vuorokautta ennen Kosolan kuolemaa kutsunut häntä ”miehentappajaksi” ja todennut tämän päivien olevan luetut.[5]

Kirjailija Joppe Karhunen kuvailee Kosolan kuoleman vapaamuotoisesti tosipohjaisessa fiktiokirjassaan Talvisodan taivas. Hän käyttää Kosolasta nimeä ”Koso”.