Pentti Karvonen (juoksija)

Kuusiston Kilpaa, Kaarinan Uraa, Lopen Laakaa ja Porvoon Urheilijoita urallaan edustanut Karvonen nousi juoksijana huipulle vuonna 1954, jolloin hän paransi 3 000 metrin estejuoksun ennätystään yli puoli minuuttia. Kesäkuussa hän juoksi Varsovassa ajan 8.56,6 alittaen kaikkien aikojen toisena suomalaisena yhdeksän minuutin rajan, ja heinäkuun Jugoslavia-maaottelussa Helsingissä hän saavutti ajan 8.48,6. Dortmundissa käydyssä Saksan ja Suomen välisessä maaottelussa hän juoksi maailman kaikkien aikojen parhaan ajan 8.41,4, mutta tulosta ei hyväksytty ennätykseksi, koska vesihaudassa oli liian vähän vettä ja sen reunassa oli alastuloa helpottava turvematto. Kalevan kisoissa Karvonen saavutti Olavi Rinteenpään takana hopeaa ajalla 8.54,4 ja sijoittui Bernin EM-kilpailuissa neljänneksi ajalla 8.55,2. Maastojuoksussa hän saavutti pitkällä matkalla SM-hopeaa ja joukkuemestaruuden.

Vuonna 1955 Karvonen juoksi kaksi estejuoksun virallista maailmanennätystä. Helsingissä 1. heinäkuuta hän teki tuloksen 8.47,8 ja paransi kaksi viikkoa myöhemmin Oslossa aikaan 8.45,4. Oslossakin vesihaudassa oli alun perin liian vähän vettä, mutta asia korjattiin nopeasti ennen kuin juoksijat saapuivat toista kertaa kohdalle ja Karvosen ennätys hyväksyttiin. Kumpikaan hänen tuloksistaan ei kuitenkaan ollut Suomen ennätys, sillä Olavi Rinteenpää oli juossut paremmin vuonna 1953 ennen kuin maailmanennätyksiä alettiin virallisesti noteerata. Karvonen voitti vuonna 1955 Suomen mestaruuden estejuoksussa ja maastojuoksun pitkällä matkalla (maastossa myös joukkuehopeaa).

Vuonna 1956 Karvonen sairasteli ja joutui mahahaavaleikkaukseen. Hän palasi juoksijana Suomen huipulle vasta vuonna 1960, jolloin hän voitti esteissä toisen Suomen mestaruutensa. Rooman olympialaisissa hän karsiutui alkuerissä ajalla 9.04,8. Vuoden 1961 Kalevan kisoissa hän saavutti vielä esteissä pronssia. Maastojuoksussa hän voitti joukkuekultaa vuonna 1960 ja sijoittui henkilökohtaisella pitkällä matkalla viidenneksi vuonna 1960, kuudenneksi vuonna 1961 ja neljänneksi vuonna 1962.

Karvonen edusti Suomea vuosina 1954–1955 ja 1959–1962 yhteensä 16 maaottelussa, joista yksi lasketaan B-maaotteluksi. Hän toimi Suomen Urheiluliiton lajivalmentajana vuosina 1964–1965 ja 1967–1975. Myöhemmin hän on toiminut SUL:n johtotehtävissä: hallituksen jäsenenä 1970–1983 ja 1988–1995 (varapuheenjohtajana 1981–1983 ja 1989–1995), liittovaltuuston jäsenenä 1985–1987 ja 1996–1998 (varapuheenjohtajana 1987) sekä Uudenmaan piirin puheenjohtajana 1970–1988. Hän on toiminut 2000-luvulla Suomen Kyykkäliiton puheenjohtajana.

Pentti Karvosen veli Reino Karvonen saavutti SM-pronssia este- ja maastojuoksussa ja hänen poikansa Teuvo Karvonen juoksi 1970-luvun lopulla esteissä ennätyksekseen ajan 8.51,87.

• 1 500 metriä: 3.56,2
• 3 000 metriä: 8.22,4
• 5 000 metriä: 14.35,2
• 10 000 metriä: 31.04,8
• 3 000 metrin esteet: 8.45,4

• Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä, 2. painos, s. 420. WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8.
• Hannus, Matti: Kultaiset kentät: Suomen yleisurheilun vuosisata, s. 273–275. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23703-5.
• Martiskainen, Seppo (toim.): Suomi voittoon – kansa liikkumaan, s. 371, 373. Suomen yleisurheilun 100 vuotta. Yleisurheilun tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.

• Pentti Karvonen Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).