Pentti Immonen

Pentti Ilmari Immonen (21. lokakuuta 1917 Lappeenranta – 4. huhtikuuta 1994 Lappeenranta) oli suomalainen jääpalloilija, jonka pelaajauran viimeiseksi kaudeksi jäi kausi 1956–1957.[1] Pelipaikaltaan hän oli keskushyökkääjä.^lähde?

Pentti Immonen aloitti uransa Lappeenrannan Urheilu-Miehissä talvella 1934^lähde? ja pelasi ensimmäisen SM-sarjakautensa talvella 1938,[1] jolloin LUM pelasi ensimmäisen SM-sarjakautensa pudoten kuitenkin pääsarjasta. LUM:a hän edusti aina sodan päättymiseen asti. Viimeisenä LUM-kautenaan 1946 hän voitti SM-sarjan maalikuninkuuden 14 maalia. Sen jälkeen hän siirtyi kaudesta 1947 alkaen Varkauteen ja edusti siihen mennessä jo kaksi SM:ää ottanutta WP-35:ttä. Hän oli mukana WP-35:n menestyksessä, kun seura voitti vuosina 1947 ja 1948 Suomen mestaruuden.^lähde?

Hän oli palannut Varkaudesta Lappeenrantaan perustamaan 1950 Veiterää[1] ja oli Veiterän ensimmäisten vuosien kapteeni. Immonen voitti vielä kolme SM-kultaa eli 1950, 1951 ja 1957. Välillä hän pelasi myös Lappeenrannan Pallossa (LaPa), joka oli Veiterän tiukka paikallisvastustaja. Pentti Immonen päätti vuoden 1957 mestaruuteen pitkän uransa 39-vuotiaana.^lähde?

Immonen oli pallovarma ja hyvän pelisilmän omaava keskushyökkääjä, joka veti vertoja luistelutaidossa muiden maajoukkueiden hyökkääjille. Hän oli paras maalintekijä vuosina 1946, 1952 ja 1957.^lähde? Hän pelasi yhdeksän A-maaottelua.[1] Maajoukkueuran huipentuma oli osallistuminen Suomen joukkueen edustajana Oslon vuoden 1952 talviolympialaisiin, jossa jääpallo oli näytöslajina.[1] Aktiiviuran jälkeen Immonen toimi maajoukkueen valmentajana ja valitsijana.[1]

Uinnissa Immonen saavutti SM-pronssia 200 metrin rintauinnissa vuosina 1943, 1945 ja 1946.[1]