Pentin linnavuori

Pentin linnavuori sijaitsee Kuloveden itärannalla, noin 600 metrin päässä järvestä. Se on yksi historiallisen Satakunnan alueen seitsemästä tunnetusta linnavuoresta. Nimensä linnavuori on saanut läheisestä Pentin tilasta. Sen länsipuolella kulkee maantie, joka on todennäköisesti syntynyt jo keskiajalla.[2][3]

Kyseessä oli pakolinna, joka otettiin käyttöön ilmeisesti 1220-luvun lopulla, ja siitä luovuttiin mahdollisesti jo 1270-luvun aikana mutta viimeistään 1300-luvun alkuun mennessä. Se kuuluu muinaislinnojen ketjuun, joka alkaa Janakkalan Hakoisista ja kulkee Hämeenlinnan, Sääksmäen ja Nokian Siuron linnavuoren kautta Pentin linnavuoreen. Joidenkin tulkintojen mukaan kyseessä olisi Hämeen ja Karjalan vaikutuspiirien väliselle rajalle rakennettu ketju, jota käytettiin puolustautuessa idästä tullutta uhkaa vastaan.[4]

Pentin linnavuoren muinaislinna muodostui kahdesta eri tasosta, joista ylempää käytettiin puolustustarkoituksessa ja vartiotulen paikkana. Alemmalla puolestaan olivat asumukset, karja ja keittopaikat. Kulku linnoitukseen tapahtui itäpuolella sijainneesta pääportista.[4] Varustuksista on nykyään jäljellä kivivalleja, porttirakennelmia sekä neljä asumuksen pohjaa.[2] Arkeologi Hjalmar Appelgren suoritti paikalla kaivauksia vuonna 1886.[1]

Kallioisen mäen länsi- ja pohjoissivut ovat äkkijyrkkiä ja kulkukelvottomia. Loivemmille itä- ja etelärinteille on rakennettu vallituksia, joiden tukikiveykset ovat edelleen nähtävissä. Ne ovat pituudeltaan 16 ja 30 metriä, leveydeltään 1–3 metriä ja korkeudeltaan noin metrin. Valleissa on nähtävissä myös kaksi porttia, joista toinen on kuitenkin raivattu jälkikäteen eläinten kulkutieksi. Idänpuoleinen portti sen sijaan on ilmeisesti alkuperäinen. Kiveysten rajaama sisäpiha on noin 4 500 m²:n laajuinen. Asumusten pohjat ovat noin 3×9 metrin kokoisia kivilatomuksia.[1] Lisäksi lännenpuoleisissa kallionkoloissa on kaksi kivitarhaa, joita pidetään mahdollisina hautoina.[5]

Hjalmar Appelgren kertoo vuonna 1891, että linnan omituisuutena ovat sen pihan keskelle erikokoisista kivistä ladotut neliskulmaiset tarhat, jotka ovat 3–9 metriä pitkiä. Kivet ovat paikoittain yksitellen rivissä ja toisaalla vieritysten. Hän arvelee, että linnalle paenneille perheillä oli jokaisella oma tarhansa, jossa he pitivät majaa, ja että kivirivit olisivat olleet rajamerkkeinä eri kattilakuntien välillä. Vastaavia tarhoja Appelgren löysi myös Arasalon linnavuorelta sekä Kirvunlinnasta.[6]

Pentin muinaislinnaa on tutkittu arkeologisilla kaivauksilla vuonna 1886 (Hjalmar Appelgren). Sitä on tutkittu myös pintapuolisemmin vuosina 1949 (Aarni Erä-Esko) ja 1999 (Miikka Haimila).[2]

Museovirasto aloitti linnavuoren raivauksen vuonna 1994, jolloin sen puustoa harvennettiin ja samalla avattiin näkymää ympäröivälle peltoaukealle.[2]

Pentin linnavuori on mukana Pirkanmaan maakuntamuseon Adoptoi monumentti -ohjelmassa. Vuonna 2016 tamperelainen luonnonsuojeluyhdistys Villi vyöhyke linnavuoren hoitoonsa aikoen kunnostaa sen 1200-luvun mukaiseen tilaan.[7]

• Pentin linnavuori Pirkanmaan maakuntamuseon Adoptoi monumentti -ohjelma
• Villi vyöhyke ry:n kotisivut