Pentakloorietaani

Pentakloorietaani (C2HCl5), josta käytetään myös nimiä etaanipentakloridi ja pentaliini, joka normaaliolosuhteissa on olomuodoltaan väritön neste, jolla tunnusomainen haju. Pentakloorietaanin rakennekaava on CHCl2CCl3, moolimassa 202,3 g/mol, sulamispiste −29 °C, kiehumispiste 162 °C, suhteellinen tiheys 1,68 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3) ja CAS-numero 76-01-7. Pentakloorietaani liukenee huonosti veteen.

Pentakloorietaani
Tunnisteet
CAS-numero 76-01-7
IUPAC-nimi 1,1,1,2,2-pentakloorietaani
SMILES C(C(Cl)(Cl)Cl)(Cl)Cl
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C5H12
Moolimassa 202,3 g/mol
Tiheys 1,68 g/cm³
Sulamispiste –29 °C
Kiehumispiste 162 °C

Ensimmäisen kerran pentakloorietaania valmisti vuonna 1840 Henri Victor Regnault kloorimetaanin klorinolyysillä. Sitä voidaan valmistaa klooraamalla trikloorieteeniä käyttäen katalyyttinä rauta(III)kloridia tai UV-säteilytystä. Sitä muodostuu myös epätoivottuna sivutuotteena valmistettaessa muita kloorattuja etaanijohdannaisia. Pentakloorietaania voidaan käyttää liuottimena, mutta sen myrkyllisyyden vuoksi tämä käyttö on vähentymässä. Nykyään suurin osa tuotetusta tai sivutuotteena muodostuneesta pentakloorietaanista käytetään tetrakloorieteenin tai klorinolyysillä saatavan tetrakloorimetaanin valmistamiseen.[1][2]

Lähteet
  1. Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 56. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  2. Eberhard-Ludwig Dreher, Theodore R. Torkelson & Klaus K. Beutel: Chlorethanes and Chloroethylenes, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 06.08.2013

    Muita kloorietaaneja

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.