Team Penske

Penske aloitti toimintansa Formula 1:issä McLarenin asiakastallina kaudella 1971, jolloin Mark Donohue ajoi Kanadan osakilpailussa kolmanneksi.[1]

Valmistajana talli osallistui sarjaan kesken kauden 1974.[1][2] Kyseisellä kaudella talli osallistui kahteen osakilpailuun Ford-Cosworthin moottoreilla, joilla paras tulos oli Kanadan GP:n 12. sija.[1][2][5]

Kausi 1975 oli myös vaisu (lukuun ottamatta Ruotsin GP:n viidettä sijaa), minkä seurauksena talli vaihtoi hetkeksi aikaa Marchin valmistamaan autoon.[1][2][6] Kauden aikana Donohue kuoli Itävallan kilpailun harjoituksissa.[1][4][7]

Tallin menestys muuttui paremmaksi seuraavalla kaudella, kun PC3-auto saatiin valmiiksi.[1][2] John Watson ajoi viidenneksi Etelä-Afrikan GP:ssä ja jo samalla kaudella valmistui PC4-auto, jolla pystyttiin kilpailemaan kärkisijoista.[1][2][8] John Watson voittikin 1976 Itävallan GP:n sekä taisteli James Huntin kanssa Hollannin GP:n voitosta ennen keskeytystään. Roger Penske oli kuitenkin päättänyt lopettaa toimintansa F1:ssä ja talli palasi Yhdysvaltojen kilparadoille.[1][2][4][9][10][11]

Asiakastallit ajoivat vielä kaudella 1977 Pensken autoilla, joilla parhaaksi tulokseksi jäi Jean-Pierre Jarierin kuudes sija Länsi-Yhdysvaltain GP:stä.[1][2][12]

CART-sarjassa Penske menestyi loistavasti, ja sen autoilla voitettiin kymmenesti sarjan mestaruus.[13][14][15][16][17][18][19][20][21][22]

CART-sarjan ajauduttua taloudellisiin vaikeuksiin, Penske siirtyi IRL-sarjaan vuonna 2002.[4][23][24]

Vuoden 1994 Penske PC-23.

Penske on osallistunut myös jokavuotiseen Indianapolis 500 -kilpailuun, jonka talli on voittanut valmistajana seitsemän kertaa.[25][26][27][28][29][30][31]

Indy Car -sarjassa Penske on voittanut kuljettajien mestaruuden Dallaran valmistamilla autoilla vuosina 2006, 2014, 2016 ja 2017.[3]

Penske on laajentanut toimialaansa myös NASCARiin ja kestävyysajoihin kuten Le Mansin ja Daytonan 24 tunnin ajoihin.[3] Talli on ajattanut kauden 2005 viimeisestä kilpailusta kaudelle 2008 saakka American Le Mans Series -sarjassa LMP2-luokassa Porsche RS Spydereita.[3] Vuonna 2018 talli sai koko historiansa 500. voittonsa Brad Keselowskin ajamana NASCAR Cupin Las Vegasin osakilpailusta.[32][33]

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

Kausi	Runko	Moottori	Renkaat	Kuljettajat	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	Pisteet	Sijoitus
1971	McLaren M19A	Ford Cosworth DFV 3.0 V8	G		RSA	ESP	MON	NED	FRA	GBR	GER	AUT	ITA	CAN	USA						–	–[lower-alpha 2]
				Mark Donohue										3	DNS
				David Hobbs											10
Kausilla 1972–1973 Penske ei kilpaillut.
1974	PC1	Ford Cosworth DFV 3.0 V8	G		ARG	BRA	RSA	ESP	BEL	MON	SWE	NED	FRA	GBR	GER	AUT	ITA	CAN	USA		0	NC[1][2]
				Mark Donohue														12	Kesk.
1975	March 751	Ford Cosworth DFV 3.0 V8	G		ARG	BRA	RSA	ESP	MON	BEL	SWE	NED	FRA	GBR	GER	AUT	ITA	USA			–	–[lower-alpha 3]
				Mark Donohue										5	Kesk.	DNS
	PC1				7	Kesk.	8	Kesk.	Kesk.	11	5	8	Kesk.								2	12.[1][2]
				John Watson														9
1976	PC3, PC4	Ford Cosworth DFV 3.0 V8	G		BRA	RSA	USW	ESP	BEL	MON	SWE	FRA	GBR	GER	AUT	NED	ITA	CAN	USA	JPN	20	5.[1][2]
				John Watson	Kesk.	5	NC	Kesk.	7	10	Kesk.	3	3	7	1	Kesk.	11	10	6	Kesk.
1977	PC4	Ford Cosworth DFV 3.0 V8	G																		1	12.

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

Kausi	Talli	Runko	Moottori	Renkaat	Kuljettajat	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	17
1976	F&S Properties[2]	PC3	Ford Cosworth DFV 3.0 V8	G		BRA	RSA	USW	ESP	BEL	MON	SWE	FRA	GBR	GER	AUT	NED	ITA	CAN	USA	JPN
					Boy Hayje												Kesk.
1977	ATS Racing Team[2]	PC4	Ford Cosworth DFV 3.0 V8	G		ARG	BRA	RSA	USW	ESP	MON	BEL	SWE	FRA	GBR	GER	AUT	NED	ITA	USA	CAN	JPN
					Jean-Pierre Jarier				6	DNQ	11	11	8	Kesk.	9	Kesk.	14	Kesk.	Kesk.
					Hans Binder												12	8	DNQ
					Hans Heyer											Kesk.
	Interscope Racing[2]				Danny Ongais															Kesk.	7