Pensassika

Pensassian ruumiin pituus on 100–150 senttimetriä ja säkäkorkeus 55–80 senttimetriä. Painoa on 54–115 kiloa, ja hännän pituus on 30–43 senttimetriä.[4] Karjut ovat hieman emakoita suurempia.[6] Pensassian ruumis on pyöreähkö,[7] vankka ja tanakka. Jalat ovat voimakkaat[8] ja ruumiinkokoon nähden lyhyet.[7] Pää on pitkä, ja korvat suuret.[6] Takkuisen turkin väri vaihtelee laimeasta punertavanruskeasta harmaanruskeaan ja siitä lähes täysin mustaan väritykseen.[7] Pään alueen väritys on usein muuta ruumista vaaleampi, jopa valkoinen.[4] Väritys vaihtelee pensassian iän, sukupuolen ja elinpaikan mukaan. Väritys on myös yksilöllistä. Selässä kulkevat pitkät, jäykistyvät karvat muodostavat harjan, joka ulottuu korvista takamukseen. Korvien päässä on vaatimattomat haituvat, jotka ovat vähän pienemmät kuin läheistä sukua olevalla pensselisialla. Hännänpäässä on karkea[7] musta karvatupsu. Pensassika pitää juostessaan häntää alhaalla, joten se poikkeaa tässä suhteessa pahkasiasta, joka juoksee häntä pystyssä.[6]

Karjujen erityispiirre ovat kuonossa olevat luiset harjanteet ja pahkat. Pensassian alakulmahampaat eivät ole erityisen näyttävät, mutta yläkulmahampaat ovat terävät ja kasvavat noin seitsemän sentin pituisiksi.[7] Hampaita on yhteensä 40–44. Lajilla on tyypillinen kaikkiruokaisen eläimen hampaisto, ja sen poskihampaiden kärjet ovat pyöristyneet.[6]

Pensassian levinneisyys ulottuu Etelä-Sudanista, Eritreasta, Etiopiasta ja Somaliasta etelään Itä-Afrikkaan, Kongon demokraattisen tasavallann itä- ja eteläosiin, Malawiin, Sambiaan, Zimbabween, Mosambikiin ja Swazimaahan. Eristyneitä kantoja on myös Angolassa. Etelä-Afrikassa lajia tavataan maan pohjois- ja itäosissa, sekä muista erillään olevana kantana Itä- ja Länsi-Kapin provinsseissa maan eteläosissa. Madagaskarin, Komorien ja Mayotten kannat ovat todennäköisesti saaneet alkunsa istutuksista.[1][7]

Pensassikaa tavataan monenlaisissa ympäristöissä merenpinnan tasolta vuoristoihin. Sen elinalueiden kasvillisuus on melko tiheää. Pensassikoja tavataan muun muassa vuoristometsissä Etiopian ylängöllä ja Itä-Afrikan hautavajoaman läntisen haaran vuorilla. Kilimanjarolla pensassikoja on havaittu jopa 4 000 metrin korkeudessa. Alankomailla laji elää galleriametsissä, tulvametsissä, soilla, pensastoilla ja metsämailla. Pensassikoja voi elää myös maatalousalueilla.[1][7]

Pensassika on yleinen ja levinnyt melko laajalle. Se ei ole uhanalainen, ja suurimmassa osassa levinneisyysaluetta sen ei uskota olevan tällä hetkellä vaarassa. Pensassiat ovat ilmeisesti vähentyneet joillakin alueilla metsästyksen ja elinympäristöjen tuhoamisen takia, mutta paikoin niiden määrä on jopa kasvanut. Komorien saaristossa ja Madagaskarissa pensassiat kukoistavat ja ovat uhka saarten alkuperäiselle luonnolle.[1][7][4]

Pensassiat ovat pääosin yöaktiivisia, koska ne tulevat yön ajaksi avoimeen maastoon. Metsissä ja tiheiköissä ne voivat liikkua myös päiväsaikaan, jos niitä ei vainota.[9] talvikuukausina pensassiat saattavat lisäksi liikkua varhaisaamulla ja myöhään illalla.[6] Pensassiat elävät perheryhminä, jota johtaa yksi aikuinen karju ja yksi aikuinen emakko.[7] Laumaan kuuluu niiden lisäksi 2–10 naarasta ja niiden poikasta.[4] Lauman reviiri käsittää alueesta riippuen 0,2–10 neliökilometriä.[9] Pensassiat liikkuvat 0,5–5 kilometriä päivässä. Ne ovat hyvin paikkauskollisia eläimiä ja puolustavat reviiriään vimmatusti.[7] Karju johtaa ja puolustaa laumaansa.[9] Porsaat jäävät laumaan ainakin kuuden kuukauden ikäisiksi[7], ja jotkut naaraat pysyvät samassa laumassa koko ikänsä. Johtajakarju ajaa aina koiraspuoliset poikasensa pois laumasta. Ainakin osa häädetyistä liittyy omiin poikamiesryhmiinsä.[9] Ne voivat olla myös yksineläjiä.[6] Kilpailu ruoasta, lisääntymisoikeudesta ja rypemispaikoista voi johtaa pensassikojen välisiin aggressioihin.[9]

Pensassikalauma käyttää yhteiskäymälää. Laumalla on myös lepäämiseen tarkoitettu suojapaikka, joka on yleensä tiheän kasvillisuuden suojissa. Pensassiat voivat rakentaa myös pesiä sadeaikaan ja kylminä aikoina. Rypeminen on lajin mielipuuhaa. Ääntely on yleisimmin röhkimistä, mutta joskus pensassiat myös vinkuvat tai ärjyvät.[4] Kuulo ja hajuaisti ovat erinomaiset. Pensassiat päästävät varoitusäänenä pitkän, soinnukkaan murahduksen.[7] Lajia saalistavat ihmisten lisäksi myös leopardit, täplähyeenat, leijonat, kotkat ja pytonit.[9][7] Nurkkaan ajettu, haavoittunut tai poikasiaan puolustava pensassika voi olla vaarallinen. Uhattu yksilö voi tehdä uhkaajalleen vakavia haavoja alakulmahampaillaan.[6]

Pensassika on yksi Afrikan pahimmista satotuholaisista.[9] Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Malawissa sen uskotaan aiheuttavan enemmän vahinkoa maanviljelylle kuin minkään muun lajin. Pensselisian ohella myös pensassikaa pidetään taudinkantajana, joka levittää sairauksia ihmisten karjalle. Laji levittää mahdollisesti muun muassa afrikkalaista sikaruttoa, punkkitauteja ja Trypanosoma-suvun loisia. Viljelijät vainoavatkin pensassikoja laajalti, ja niitä tapetaan erityisissä eläinkantojen kontrollointiohjelmissa. Ihmiset metsästävät niitä myös toimeentulotarkoituksessa. Islamin vaikutus kuitenkin suojaa sikoja metsästäjiltä monissa Afrikan maissa. Myös joissain osissa Madagaskaria sianlihan käyttö on tabu.[7]

Pensassian suvun nimi Potamochoerus tulee kreikan kielestä. Potamos tarkoittaa jokea, khoiros sikaa. Lajinimi on peräisin latinasta ja tarkoittaa ”naamiollista”.[4]