Penkki

Penkki on monen istuttava istuin. Joissain työkoneissa yhdenkin istuttavaa istuinta kutsutaan kuitenkin penkiksi, esimerkiksi traktorinpenkki tai (hevosella ajettavan) haravanpenkki. Penkki voi myös olla selkänojallinen, esimerkiksi puistonpenkki, tai selkänojaton, esimerkiksi tuvanpenkki.lähde?

Puistonpenkki
Levähdyspenkki kadun varressa.

Penkki tarkoitti alun perin halkaistua puunrungon kappaletta, jonka jaloiksi jätettiin neljä oksantyveä niin, että se lepäsi lattialla tasainen halkaisupinta ylöspäin. Hirsitupien seiniä kiertävät arkkupenkit tehtiin alkujaan peittämään tuvan multapenkkejä. Kun multapenkeistä siirryttiin täytelattian käyttöön, arkkupenkit varustettiin avattavalla kannella ja niistä tuli istuinten ohella arkun kaltaisia säilytystiloja. Penkkejä on käytetty myös ainakin tilapäisinä makuupaikkoina, kuten länsisuomalainen kääntöpenkki tai rajakarjalainen uunipenkki kolpitsa.[1][2]

Penkki voi olla myös teline, kidutusväline, piinapenkki. Penkki sana pohjautuu samaan germaaniseen sanaan kuin pankki, joka taas tulee italian kielen sanoista banca tai banco (rahanvaihtopenkki tai -pöytä). [3]

Katso myös

Lähteet
  1. Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 968. WSOY, 1958.
  2. Pieni tietosanakirja 2/4 s. 627, Runeberg.org.
  3. Pankki Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 6.9.2022.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.