Penikkala

Penikkala[1] (peräisin suomalaisesta sanasta "penikka"; ven. "Пе́ники", ‘Pе́niki’IPA: [ˈpʲenʲɪkʲɪ]; ennen 1920-lukua ven. "Пѣ́нники", ‘Pе́nniki’ – IPA: [ˈpʲenʲːɪkʲɪ]), on kylä ja maalaiskunta Leningradin alueen Lomonosovin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee lähellä Suomenlahden rantaa Pietariin kuuluvan Lomonosovin kaupungin länsipuolella. Kunnassa on 2 700 asukasta (vuonna 2010).

Penikkala

vaakuna

Penikkala

Koordinaatit: 59°55′03″N, 29°38′31″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Lomonosovin piiri
Kunta
Hallinto
  Hallinnon tyyppi Kylä
Aikavyöhyke UTC+3
Postinumero 188530









Vaakuna

Penikkalan vaakunassa on kuvattuna kaksi koiranpentua. Se on nykyisessä muodossaan ollut käytössä vuodesta 2010.[2][3]

Muut kyliä

Kuntaan kuuluu keskuskylän lisäksi 16 kylää ja kaksi taajamaa: Hovinmätäs (ven. Ве́рхняя Бро́нна, Verhnjaja Bronna), Hännisi (Большо́е Конова́лово, Bolšoje Konovalovo), Kapakanmäki (Каба́цкое, Kabatskoje), Kukkosi (Кукку́зи, Kukkuzi), Käkösi (Куку́шкино, Kukuškino), Lankila (Ла́нгерево, Langerevo), Latikan Soikkina (Со́йкино, Soikino), Liimosi (Лиму́зи, Limuzi), Perä-Mattila (Ма́лое Конова́лово, Maloje Konovalovo), Pronna eli Ala-Pronna (Ни́жняя Бро́нна, Nižnjaja Bronna), Seppälänmätäs (Кузнецы́, Kuznetsy), Uusikylä (Ускуля́, Uskulja), Tammikontu (Таменго́нт, Tamengont), Tieriikola (Ма́лая Ижо́ра, Malaja Ižora), Vanhakontu (Дубки́, Dubki) ja Venki (Ве́рхние Венки́, Verhnije Venki) sekä Dubotškin (Дубо́чки, Dubotški) rautatieaseman ja Pronnan taajamat.

Historia

Venäjän keisarikunnan puitteissa Penikkala kuului Pietarin kuvernementin Pietarhovin kihlakuntaan. Ennen toista maailmansotaa seudun kylät olivat inkerinsuomalaisten ja inkerikkojen asuttamia. Suomalaiset kuuluivat Tyrön seurakuntaan. Penikkalan kylässä asui 1800-luvun puolivälissä inkerikkojen lisäksi savakoita ja äyrämöisiä.[4]

Kärsimyksenkantajien kirkko

Tsaariperheen marttyyrikuoleman muistokirkko. Maaliskuu, 2018.

Penikkalan kylään on vuodesta 2000 ollut rakenteilla uusromanttisen venäläisen tyylin mukainen hirsikirkko, joka omistetaan viimeisen tsaariperheen marttyyrikuoleman kokeneille kärsimyksenkantajille. Rakennustyöstä ovat vastuussa Lomonosovin arkkienkeli Mikaelin katedraalin ja Pyhän Spiridon Tremetousialaisen kirkon päämiehet. Työn on siunannut Pietarin ja Laatokan metropoliitta Vladimir.[5]

Demografia

Lähteet

Aiheesta muualla

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.