Penda

Penda (k. 15. marraskuuta 655) oli Mercian kuningas 626/632–655. Anglosaksien kronikan mukaan hän oli kuningas Pybban poika, Creodan pojanpoika ja Cynewaldin pojanpojanpoika. Penda nosti Mercian yhdeksi Englannin voimakkaimmista kuningaskunnista ja viivytti Northumbrian mahdin nousua. Hän säilyi pakanana koko elämänsä, mutta hyväksyi poikansa Peadan kääntymisen kristinuskoon.[1][2]

Lasimaalaus Worcesterin katedraalissa, joka esittää Pendan kuolemaa.

Penda nousi valtaistuimelle vuonna 626 ja hallitsi aluksi Northumbrian alaisuudessa. William Malmesburylaisen mukaan Penda alkoi hyökkäillä naapurikaupunkeihin ja aiheutti niissä suurta kauhua. Anglosaksien kronikan mukaan Penda taisteli Wessexin kuninkaita Cynegilsiä ja Cwichelmiä vastaan Cirencesterissä vuonna 628, mutta solmi sen jälkeen heidän kanssaan rauhan. Bedan mukaan Penda tuki Gwyneddin kuningas Cadwallonia, joka nousi kapinaan Northumbrian kuningas Edwiniä vastaan. Edwin sai surmansa taistelussa heitä vastaan vuonna 632. Myöhemmin Penda surmasi Northumbrian seuraavan kuninkaan Oswaldin Maserfieldin taistelussa.[1][2]

Penda lienee ollut aikansa voimakkain kuningas Englannissa, mutta ei ole mitään merkkejä siitä, että hän olisi yrittänyt alistaa muut kuningaskunnat suoraan alaisikseen. Vuonna 645 Penda kuitenkin pakotti Wessexin kuninkaan Cenwalhin maanpakoon Itä-Angliaan kolmeksi vuodeksi, koska tämä oli hylännyt vaimonsa, joka oli Pendan sisar. Penda miehitti Bernician vuonna 655 useasta kuningaskunnasta keräämänsä armeijan voimalla, mutta Bedan mukaan Northumbrian kuningas Oswiu surmasi Pendan samana vuonna Winwaedin taistelussa lähellä Leedsiä.[1][2]