Peltosaaren Nikkarit

Peltosaaren Nikkarit aloitti pelaamisensa alun perin Riihimäen Kiekko-Nikkareiden alaisuudessa. Nikkareiden ensimmäinen edustusjoukkue pelasi kaudella 1988–1989, jolloin sarjatasona oli IV-divisioona. Nikkari-joukkue menestyi yli odotusten ja voitti IV-divisioonan valmentajansa Yrjö Saarelan johdolla.

Nikkarit pelasi III-divisioonaa pitkin 1990-luvun alkua ja etenkin paikallisottelut toista riihimäkeläisjoukkuetta, Play Teamia vastaan olivat suuressa suosiossa.

Kaudella 1994–1995 Nikkarit nousi II-divisioonaan. Tuolloin joukkueen tärkeimpinä pelaajina pelasivat hyökkääjät Andreis Kostjukovs ja Marko Myllymäki, jotka yhdessä voittivat joukkueensa pistepörssin sekä 1980-luvulla HIFK:ssa SM-liigaa pelannut maalivahti Matti Mäkäräinen.

Tuolloin Nikkareiden riveissä pelasi sittemmin käsipallojoukkue Cocksissa parempaan tietoisuuteen noussut Jyri Welling.

Nikkareiden ensimmäiselle II-divisioonakaudelle joukkueeseen siirtyi paikalliskilpailija Hyvinkään Ahmoista Teemu Tamminen, joka voittikin Nikkareiden pistepörssin kaudella 1995–1996.

Nikkarit pelasi koko 1990-luvun II-divisioonassa, pitäen paikkaansa etelälohkon keskikastissa. Joukkueeseen alkoi kehkeytyä eräänlaisia "Iki-Nikkareita", jotka olivat pelanneet Nikkari-joukkueessa aina nousukarsinnoista alkaen. Näitä pelaajia olivat Jarkko Salin, Mika Junikka, Andreis Kostjukovs, Marko Myllymäki ja Marko Väisänen. Näitä pelaajia voitaneenkin pitää Nikkareiden eräänlaisina tähtipelaajina, jotka olivat joukkueen johtopelaajia 1990-luvun ajan.

Nikkareiden joukkue houkutteli muun muassa Hämeenlinnan Pallokerhossa vähälle peliajalle jääneitä pelaajia tulemaan Riihimäelle pelaamaan II-divisioonaa paremman peliajan perässä. Tuohon aikaan II-divisioona oli vielä Suomen kolmanneksi korkein sarja heti SM-liigan ja I-divisioonan (nyk. Mestis) jälkeen.

Matti Mäkäräisen siirryttyä sivuun maalinsuulta joukkueessa pelasi useita maalivahteja, joista Sami Kalteva ja BJB:ssä kaukalopallon SM-pronssia sittemmin maalivahtina voittanut Jyri Kananen olivat parhaimpia manttelinperijöitä Mäkäräiselle.

Vuonna 1999 mukaan tulleen Suomi-sarjan ilmestyttyä kiekkokartalle II-divisioona "pudotettiin" neljänneksi korkeimmaksi sarjaksi Suomessa.

Vuosituhannen vaihteessa Nikkareiden edustusjoukkue irtautui Kiekko-Nikkareista ja muodosti oman seuransa. Seuran nimeksi tuli Peltosaaren Nikkarit.

2000-luvulla Nikkarit pääsi maistamaan ensin divarimenestystä, kun joukkue sijoittui kaudella 2001–2002 hienosti kolmanneksi II-divisioonan etelälohkossa. Joukkueeseen oli tuolloin palannut vuonna 2000 sen alkukausien pistekärki Marko Myllymäki, joka pelasi vuosina 1996–1999 muun muassa Kotkan Titaaneissa ja Hyvinkään Ahmoissa I-divisioonaa. Myllymäki muodostikin tuona kautena Mika Tschesmenskin ja Andreis Kostjukovsin kanssa Nikkareille tehokkaan ykkösketjun.

Kuitenkin Nikkareiden rajallisten resurssien takia joukkueeseen ei ole pystytty hankkimaan kovemman luokan pelaajia, mutta tästäkin huolimatta Nikkareissa pelasi "vahvistuksia" pitkin 2000-lukua. Peltosaaren Nikkareiden ulkoasukin koki muutoksia 2000-luvun alussa, jolloin joukkue siirtyi käyttämään perinteisten kelta-musta-valkoisten Nikkarivärien sijaan vihreitä paitoja. Vihreät paidat pysyivät käytössä aina vuoteen 2009 saakka, jolloin ne korvattiin uusilla musta-keltaisilla paidoilla. Vuonna 2014 Nikkarit ottivat käyttöön uudet Kelta-mustat peliasut ja siihenasti pääasiallisina pelipaitoina olleet Musta-keltaiset paidat siirtyivät vieraspelipaidoiksi, joita käytettiin silloin kun toisella joukkueella on keltaiset paidat. Vanhat vihreät paidat otettiin tämän myötä pois käytöstä.

Nikkareissa pelasi vuosina 2004 ja 2005 entinen maajoukkue- ja SM-liiga-pelaaja Tero Arkiomaa.

Nikkareiden suunta kuitenkin muuttui alaspäin vuoteen 2005 mentäessä. Vanhoista pelaajista muun muassa Jani Leipijärvi, Mika Tschesmenski ja Marko Myllymäki joko lopettivat tai siirtyivät muualle. Myös maalivahtiosastolla koettiin muutoksia, kun varma Nikkarivahti Jyri Kananen lopetti jääkiekkoilun. Nikkareista myös lähti käsipallon pariin puolustaja Niko Bergholm, joka on toiminut nyttemmin Riihimäen Cocksin Käsipalloliiga-joukkueen kapteenina. Vuonna 2005 lopetti sarjapelaajauransa Jarkko Salin, joka oli niitä harvoja pelaajia, joka oli pelannut Nikkareiden III-divisioonasta nousseesta joukkueesta aina vuoteen 2005 saakka. Andreis Kostjukovs pelasi myös tuossa kyseisessä joukkueessa, mutta hän kävi välillä 2000-luvulla Ahmoissa pelaamassa mestiskiekkoa.

Vuonna 2006 Nikkarit kävi erittäin lähellä putoamista III-divisioonaan, kun joukkue sijoittui etelälohkossa viimeiseksi. Joukkue kuitenkin pelastui putoamiselta kun virolainen HC Panter ilmoitti, ettei se jatka II-divisioonassa kaudella 2006–2007.

Nikkareissa esiintyi kaudella 2006–2007 yhden ottelun verran Mestis- ja SM-liiga-puolustaja Pasi Järvinen.

Nikkarit pelasi kaudella 2006–2007 jälleen säilymiskarsinnoissa, mutta onnistui pitämään paikkansa II-divisioonassa.

Kausi 2007–2008 oli kuitenkin jo paljon parempi, kun Nikkarit sijoittui etelälohkon viidenneksi ja oli loppusarjassa toisena heti Lohjan Ankkojen jälkeen.

Uusimpana vahvistuksena Nikkareissa oli kaudella 2008–2009 mukana entinen Nikkari-kasvatti Jussi Ruohola, joka kuitenkin ehti pelaamaan yhden ottelun verran ennen loukkaantumistaan.

Kauden 2008–2009 aikana Peltosaaren Nikkarit vietti 10-vuotisjuhliaan nykyisessä muodossaan. Juhlien kunniaksi Peltosaaren Nikkarit jäädytti Jarkko Salinin pelinumeron 69. Pelipaita on Riihimäen jäähallin seinällä.

Kaudella 2009–2010 Nikkarit jatkoi noususuhdanteista rataa, kun joukkue jäi täpärästi Suomi-sarjan karsintojen ulkopuolelle.

Kauteen 2010–2011 Nikkarit lähti lähes samoin eväin kuin ennenkin. Joukkueen pitkäaikainen pelaaja Andreis Kostjukovs siirtyi valmennuspuolelle kokonaan kauden 2009–2010 päätteeksi. Nikkareiden joukkue koki muutenkin uudistuksia uusien pelaajien muodossa. Huomattavin lisäys joukkueeseen oli SM-liigassa ja Mestiksessä pelanneen Jussi Ruoholan paluu Nikkareihin. Yllättävänä käänteenä valmentaja Kostjukovs siirtyi syrjään valmennushommista henkilökohtaisten syiden vuoksi. Kostjukovsin työtä jatkamaan saapui niin ikään Nikkaripelaaja Timo Tukiainen. Kauden edetessä Nikkarit hätyytteli jo peräti paikkaa Suomi-sarjan karsinnoissa, mutta lopulta oli tyytyminen II-divisioonan alemman jatkosarjan otteluihin.

Alempaan jatkosarjaan Nikkarit sai odottamatonta apua, kun aikaisemmin kauden aikana sivuun siirtynyt Kostjukovs teki paluun divarijäille. Kostjukovs pelasi kymmenisen ottelua kahden pisteen keskiarvolla ottelua kohden ja Nikkarit päätti kauden jännittävissä merkeissä. Nikkareiden sarjapaikan varmistuminen II-divisioonassa kaudelle 2011–2012 vaati voittoa loppusarjan päätösottelussa sarjakärki Bewestä, joka oli jo varmistanut paikkansa Suomi-sarjan karsinnoissa. Nikkarit yllätti Bewen lukemin 5–3 ja siten säilytti paikkansa II-divisioonassa kaudelle 2011–2012. Nikkareiden parhaana pistemiehenä kaudella 2011–2012 oli Teemu Mikkonen, joka teki alku- ja loppusarjassa tehot 14+38=52 27 ottelussa. Maalilla torjuntavastuun kauden aikana jakoivat tutut Nikkarikasvot Jesse Halonen ja Ville Kuparinen.

Kauteen 2011–2012 Nikkarit lähti luottavaisena. Joukkueeseen saatiin kaivattua vahvistusta, kun Janne Ruohola liittyi joukkueeseen pelattuaan aikaisemmin Kotkan Titaaneissa kuusi kautta, pelaten muun muassa Mestistä ja Suomi-sarjaa. Janne Ruoholan pikkuveli, Jussi Ruohola, nimettiin Nikkareiden kapteeniksi. Nikkareiden joukkue sai myös kovuutta kun joukkueeseen liittyi 112 SM-liigaottelun kokemuksella puolustaja Simo Pulkki, joka on tunnettu kovista otteistaan kaukalossa. Jussi Ruoholan lisäksi kapteenistoon nimettiin jo kahdeksannentoista kautensa Nikkareissa aloittava Andreis Kostjukovs sekä edelliskauden kapteenina palvellut Pekka Pulkkinen. Valmennusvastuussa jatkoi Timo Tukiainen.

Vaihderikkaan kauden aikana Nikkarit pelasivat myös virallisen sarjaottelun ulkoilmassa, kun joukkue kohtasi pitkäaikaisen kilpakumppaninsa Kellokosken Alun Riihimäen keskuskentän urheilupuistossa, jossa sijaitsi Riihimäen tunnetuin kiekkokaukalo ennen Riihimäen jäähallin ja sen yhteydessä olevan tekojääradan valmistumista. Ottelua saapui seuraamaan paikalle runsaslukuinen, 550 ihmisen yleisö ja ottelu päättyi Nikkareiden hyväksi 4-2.

Edustusjoukkue pelasi yli odotusten kauden aikana, ratkaisevassa jatkosarjan päätösottelussa Nikkarit kaatoivat Kiekko-Vantaa Idä:n ja etenivät II-divisioonan ristiinkarsintoihin, jättäen karsintojen ulkopuolelle mm. Bewe Sportin. Ristiinkarsinnassa vastaan asettui länsirannikon voittajajoukkue Kaarinan Kiekko-Pojat. KakiPo kaatui otteluvoitoin 2-0, Riihimäellä pelattua toista osaottelua oli seuraamassa lähes 550 katsojaa, joka oli siihenastisen kauden ennätys Riihimäen Jäähallissa pelatuissa otteluissa. KaKiPo-voiton myötä, Nikkarit selvisivät Suomi-sarjakarsintoihin, joissa kuitenkin putoamista vastaan taistellut Diskos oli parempi otteluvoitoin 2–1.

Kauteen 2012-13 lähdettiin hyvin odotuksin, Nikkareiden suurin muutos kauteen oli viimekausien luottomaalivahdin, Ville Kuparisen siirtyminen valmennuspuolelle. Timo Tukiainen jatkoi päävalmentajana. Nikkareihin tuli ennen kautta uusia pelaajia, maalivahti-osastolle saapui Matti Harinen Lempäälän Kisasta ja Miikkajoona Leppänen KJT:n A-nuorista. Kenttäpelaajistoon liittyi mm. Jokereissa A-nuorissa viimeksi kaudella 2007-08 pelannut Tomi Lappi. Kapteeniksi valittiin pitkä-aikainen Nikkari-pelaaja Andreis Kostjukovs.

Kausi itse päättyi lopulta II-divisioonan jatkosarjaan, Suomi-sarjan karsinnat jäivät lopulta haaveeksi maalieron vuoksi.

Peltosaaren Nikkarit lähtivät kauteen 2013–14 luottavaisin mielin. Organisaatio koko muutoksia kun pitkäaikainen joukkueenjohtaja ja Peltosaaren Nikkareiden ensimmäinen kunniajäsen, Pentti Auvinen siirtyi Managerin tehtäviin. Joukkueenjohtajan paikalle siirtyi entinen Nikkari-pelaaja, Jesse Forsman. Päävalmentajaksi nimitettiin edelliskauden apuvalmentajana toiminut Ville Kuparinen, muu valmennusorganisaatio koostui entisestä Nikkareiden päävalmentajasta Timo Tukiaisesta sekä HPK:n ja Kiekko-Nikkareiden junioreissa valmentaneesta Petri Haarasesta. Pelaajaosastolla tapahtuvia muutoksia oli edelliskauden pistekärjen Tomi Lapin lähtö joukkueesta sekä Bewe-Tuuskissa edelliskauden päättäneen Jussi Ruoholan paluu Nikkareihin. Nikkarit saivat puolustusosastolle muutenkin leveyttä kun joukkueeseen liittyi puolustajat Timo Perttula ja Mikko Ruuskanen. Hyökkäysosasto pysy pääasiassa samana, Nikkarit nimesivät kauden alla joukkueelleen "kehityspelaajiin" kymmenisen kappaletta Kiekko-Nikkareiden A-nuorissa pelaavia pelaajia, jotka olivat kauden aikana mukana harjoitusringissä sekä joissakin edustusjoukkueen peleissä.

Itse kausi alkoi hieman hapuilevasti ja joukkue haki pitkään pelitapaansa. Nikkarit siirrettiin täksi kaudeksi Hämeen-lohkoon, tutun Etelä-lohkon sijaan joten jokainen joukkue oli Nikkareille uusi tuttavuus kauden aikana. Uuden lohkon lisäksi sarjajärjestelmä muuttui eli kolminkertaisen runkosarjan jälkeen pelattaisiin pudotuspelit, joiden päätteeksi kruunattiin II-divisioonan Hämeen-lohkon mestari.

Nikkarit lopulta saivat itselleen kunnioitettavan sijoituksen lohkossaan ja pudotuspeleihin elintärkeän kotiedun. Nikkarijoukkue sai lisäksi vahvistusta loppukaudesta kun Janne Ruohola pelasi vuodenvaihteen jälkeen ensimmäiset pelinsä Nikkareissa yli vuoteen.

Pudotuspeleissä Nikkarit olivat kuin uudestisyntynyt joukkue, syksyn vaikeudet olivat jääneet taakse ja joukkue eteni, ensiksi puolivälieristä Valkeakosken Kiekko-Ahmojen ohitse otteluvoitoin 2–0 ja Välierissa vastaan asettui Kangasalan Kisa-Eagles, joka niin ikään kaatui otteluvoitoin 2–0.

Finaaleissa vastaan asettui Nikkareiden uusi paikallisvastustaja, Hämeenlinnan HPK-Inkkarit. Ensimmäinen osaottelu pelattiin Riihimäellä, joka päättyi 5–1 Nikkareiden hyväksi. Toinen osaottelu pelattiin Hämeenlinnassa Ritari-areenalla. Ottelu päättyi Nikkareille 6-3 ja näin ollen joukkue otti ensimmäisen sarjavoittonsa sitten sarjanousuun päättyneen III-divisioonakauden 1994-95. II-divisioonan lohkomestareilla oli mahdollisuus halutessaan osallistua Suomi-sarja-karsintoihin. Nikkarit eivät tätä mahdollisuutta käyttäneet taloudellisista syistä vaan päättivät keskittyä seuraavankin kauden II-divisioonapeleihin.

Mestaruuteen päättyneen kauden jälkeen Nikkarit lähtivät luottavaisin mielin kauteen 2014–15. Lisäväriä kauteen toi myös Hyvinkääläisen paikalliskilpailija H.K.H:n siirtyminen samaan lohkoon Nikkareiden kanssa. Nikkarit kohtasivat H.K.H:n kanssa kauden aikana kolmesti. Pelaajarintamalla Nikkarikokoonpanossa ei ollut vaihtuvuutta, joukkueen rungon pysyessä pääasiallisesti samana kuin edelliskaudella. Muutoksia kuitenkin tapahtui kauden aikana edelliskauden pudotuspelien luottomaalivahti Jesse Halosen jouduttua sivuun loppukaudeksi loukkaantumisen vuoksi. Nikkarit hankkivat lopulta paikkaajaksi Sveitsinsuomalaisen Lasse Leegerin, joka siirtyi Nikkareihin pelattuaan edellisen kauden sveitsiläisessä EHC Bülachfin joukkueessa. Maalivahti Leeger ei ollut ainoa kauden aikana tehty pelaajahankinta, Nikkarit olivat jo aiemmin kauden aikana tehneet sopimukset seuran historian ensimmäisten yhdysvaltalaispelaajien kanssa kun joukkueeseen liittyi hyökkääjäkaksikko Kyle Moore ja Alex Milhouse.

Kansainväliset pelaajahankinnat sekä loppukaudesta tapahtunut Nikkari-legenda Marko Myllymäen paluu toivat joukkueeseen uutta puhtia ja joukkue selviytyi jälleen pudotuspeleihin. Pudotuspeleissä kuitenkin tuli yllättävä loppu Nikkareiden hävittyä neljännesvälierissä KPK-Mäntälle.

Nikkareiden karvaaseen pudotuspeleistä putoamiseen päättyneen kauden jälkeen, joukkue siirsi katseensa tulevaan kauteen. Valmennusjohto uudistui melkoisesti, päävalmentaja Ville Kuparisen saadessa uusiksi apuvalmentajikseen aikaisemminkin jo mukana olleen Petri Haarasen sekä pelaajauransa Nikkareissa lopettaneen Simo Pulkin. Pelaajarintamallakin tapahtui siirtoja kun edelliskaudet Saksassa pelannut Nikkarikasvatti Janne Kujala teki paluun riihimäkeläisseuraan.

Kausi 2015-16 sujui Nikkareiden osalta hankalasti, joukkue pelasi heikosti joka osaltaan johti siihen, että joukkue joutui säilymiskarsintoihin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2007. Joukkueen pelaajistossakin tapahtui muutoksia kun syksyllä joukkueeseen palannut Janne Kujala suuntasi loppukaudeksi Saksaan EHC Neuwiedin joukkueeseen, joka pelasi Saksan kolmanneksi korkeinta tasoa, Oberliigaa. Valmennuspuolellakin tapahtui muutoksia päävalmentajana toimineen Ville Kuparisen siirtyessä Managerin tehtäviin kesken kautta. Uudeksi päävalmentajaksi nimettiin kauden apuvalmentajana aloittanut Petri Haaranen. Muutosten jälkeen Nikkarit onnistuivat säilyttämään paikkansa II-divisioonassa kaudelle 2016-17.

Kausi 2016-17 osoittautui hankalaksi. II-divisioonassa pelasi paljon tasokkaita joukkueita, joka näkyi Nikkareiden osalta vaikeuksina voittaa otteluita. Vaikka joukkueeseen saapui sveitsiläinen Tizian Müller, ei joukkue kyennyt säilyttämään paikkaansa vaan joutui toista kertaa perättäin säilymiskarsintoihin. Säilymiskarsinnoissa lopulta tie nousi pystyyn ja vuodesta 1995 II-divisioonassa pelannut joukkue tippui III-divisioonaan kauden päätteeksi.

Keväällä 2017 ilmoitettiin riihimäkeläisten Kiekko-Nikkareiden, hyvinkääläisen Hoki Klupi Hyvinkään ja hämeenlinnalaisen liigaseuran Hämeenlinnan Pallokerhon välisestä yhteistyösopimuksesta. Osana sopimusta Peltosaaren Nikkareiden edustusjoukkueen toiminta palasi Kiekko-Nikkareiden alaisuuteen. Samalla ilmoitettiin uudesta päävalmentajasta, uutena valmentajana joukkueessa aloittaa Mika Auranen, joka toimi kaudella 2016-17 Hyvinkään ja Riihimäen yhdistelmäjoukkue HYRI:n A-nuorten päävalmentajana.

Nikkarit ei ole Auraselle uusi joukkue sillä hän valmensi edustusjoukkuetta viimeksi vuonna 2010.