Pellervo Saarinen

Pellervo Saarinen (26. huhtikuuta 1910 Taivalkoski – 7. lokakuuta 2010 Helsinki) oli Valion pääjohtaja ja Maa­talouden tutkimus­keskuksen ylijohtaja, sekä kotieläintieteen professori ja maatalous- ja metsätieteiden tohtori.

Pellervo Saarisen vanhemmat olivat kansanedustaja Paavo Saarinen ja Lempi Sofia Mustajoki. Hän syntyi Taivalkoskella, missä isä toimi jonkin aikaa maanviljelysneuvojana. Perhe muutti pian Perniöön, mistä vanhemmat ostivat maatilan. Saarinen valmistui ylioppilaaksi Turun suomalaisesta lyseosta 1929 ja maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi 1934. Tohtoriksi hän väitteli 1944, väitöstyön nimi oli Lehmän veriplasman eräiden lipoidiaineosien vaikutuksesta maitorasvan muodostukseen. Saarinen työskenteli Maatalouskoelaitoksen kotieläinosastolla assistenttina ja yliassistenttina 1934–1951.

Toisen maailmansodan aikana Saarinen toimi kansanhuoltoministeriössä ja kansanhuollossa, ja hänen tehtävänään oli muun muassa jatkosodan aikana 1941–1943 vastata Karjalan siviilien huollosta, ja Lapin sodassa 1944 huolehtia Lapin kansanhuollosta.

Vuosina 1947–1950 Saarinen opiskeli ja opetti Marylandin yliopistossa Yhdysvalloissa, missä hän toimi professorina maitotaloustiedekunnan tutkimuslaboratoriossa. 1951–1957 Saarinen toimi Helsingin yliopiston kotieläintieteen henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina ja 1957–1960 Maatalouden tutkimuskeskuksen ensimmäisenä ylijohtajana.

Valion pääjohtajan Jouko Juuramon kuoltua 1960 Saarinen valittiin Valion pääjohtajaksi, ja hän toimi virassa vuoteen 1975 saakka, jolloin jäi eläkkeelle. Saarisen aikana Valion meijerien määrä puolittui 318:sta 161:een ja niiden toiminta tehostui voimakkaasti. Hänen aloitteestaan Valio ryhtyi valmistamaan raejuustoa.

Saariselle myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi vuonna 1966 ja hänet on palkittu lukuisilla kunnianosoituksilla. Hän toimi Kansainvälisen meijeriliiton johtokunnassa ja sen Suomen osaston puheenjohtajana, sekä Kansallis-Osake-Pankin hallintoneuvostossa 1961–1980.[1]. Golfinpeluun Saarinen aloitti eläkepäivillään, 75-vuotiaana, ja vielä 88-vuotiaana hän kiersi Helsingin Sanomissa julkaistun muistokirjoituksen mukaan kävellen täydet 18 reikää. Saarinen kuoli pitkällisen sairauden seurauksena 100-vuotiaana Helsingissä.