Pellervo Lukumies

Pellervo Eljas Lukumies (9. huhtikuuta 1935 Toivakka – 28. elokuuta 2018 Toivakka[1]) oli toivakkalainen taidemaalari, jonka kuuluisimpia töitä ovat vuosina 1972–1973 maalatut Toivakan kirkon kattomaalaukset.

Pellervo Lukumies syntyi Heiskan koululla Toivakassa, jossa hänen äitinsä oli opettajana. Lukumiehen isä oli Toivakan kirkkoherrana vuosina 1937–1967 toiminut Kalle Lukumies (1901–1980). Maalaaminen kiinnosti Pellervo Lukumiestä jo kansakoulussa. Myöhemmin hän lopetti lukion kesken huonon kielipään takia ja lähti kolmeksi vuodeksi, 1955–1958, opiskelemaan Helsingin Ateneumiin, jossa hänen opettajanaan oli Sam Vanni.[2] Valmistuttuaan Ateneumista 1958 Lukumies palasi Toivakkaan ja ryhtyi vapaaksi taiteilijaksi.

Toivakan kirkkomaalaukset tekivät taiteilijan kuuluisaksi ympäri Suomen. Alkuperäisenä tehtävänä oli vain entistää Alvar Aallon suunnittelemat maalaukset, mutta Lukumies käsitti tarkoituksena olleen tehdä ”kuviot vanhalta pohjalta, muuten oman sielun ja persoonan mukaan”. Silloinen Toivakan kirkkoherra pahoitti mielensä töistä eikä hetkeen laskenut taiteilijaa kirkkoon.[3]

Myös kirjailija Mauri Sariola esitti oman poikkeavan mielipiteensä näistä maalauksista kirjassaan Surma surutalossa, jonka juonenkehittelyyn kuuluu omaleimainen taiteilija maalaamassa erään maalaispitäjän kirkkoon uusia kirkkomaalauksia – tosin kuvaus on äärimmilleen kärjistetty ja liittymäkohtia on ehkä vain joissakin pikku yksityiskohdissa.

Nykyään poptaiteen ja Raamatun ja Kalevalan pohjalta luodut maalaukset ovat Toivakan matkailuvaltti.[4] Kirkko onkin tiekirkko, ja monet matkailijat vierailevat katsomassa Lukumiehen maalauksia.

Muu Lukumiehen tuotanto on monipuolista. Siihen on kuulunut öljyvärimaalauksia, piirroksia, puuleikkauksia, akvarelleja ja metallitöitä. Vaikutteita hän on saanut paljon Kalevalasta, Raamatusta ja egyptiläisestä taiteesta. Vuonna 1982 hän sai valmiiksi suurikokoisen Atlantis-maalauksen. Hän on tehnyt myös muotokuvia, mutta ei itse pidä niiden tasoa korkeana, vaan ne ovat olleet hänelle elinkeino.[2]