Pellegrino Rossi

Pellegrino Luigi Odoardo Rossi (13. heinäkuuta 1787 Carrara – 15. marraskuuta 1848 Rooma)[1] oli italialainen oikeusoppinut ja poliitikko, joka osallistui politiikkaan Sveitsissä, Ranskassa ja vallankumousvuonna 1848 lyhyen aikaa Kirkkovaltiossa.

Pellegrino Rossi

Rossin murhaa esittävä piirros vuodelta 1859.

Rossi toimi vuodesta 1812 rikosoikeuden professorina Bolognan yliopistossa. Tuettuaan Joachim Murat’ta ja ranskalaisia hän joutui vuonna 1815 pakenemaan Geneveen, jossa hän sai 1819 professorin viran ja toimi kantonin neuvoston jäsenenä. Vuonna 1832 hän esitti Sveitsin liittokokoukselle eli tagsatzungille perustuslakiesityksen, joka tunnetaan nimellä Charte Rossi, mutta se hylättiin. Sen jälkeen Rossi muutti Ranskaan ja sai Ranskan kansalaisuuden. Hän toimi vuodesta 1834 kansantaloustieteen professorina Collège de Francessa sekä valtio-opin professorina Pariisin École de droit’ssa. Rossi jätti professuurinsa saadessaan 1838 Ranskan päärin arvon ja kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli Ranskan valtioneuvoston jäsen. Hänet lähetettiin 1845 Ranskan lähettilääksi Roomaan ja korotettiin hieman myöhemmin ranskalaiseksi kreiviksi.[1]

Rossi menetti asemansa ranskalaisena diplomaattina vuonna 1848 puhjenneen helmikuun vallankumouksen seurauksena, mutta paavi Pius IX kutsui hänet ministeriksi Kirkkovaltion hallitukseen. Syyskuussa 1848 hänestä tuli pääministeri. Hän yritti toteuttaa perustuslaillisia uudistuksia ja kannatti paavin johtamaa Italian valtioliittoa, mutta kohtasi kansalaisten tiukan vastarinnan. Hänet murhattiin 15. marraskuuta parlamentin istuntosalin portailla.[1] Rossin murha käynnisti tapahtumasarjan, jonka seurauksena Roomassa puhkesi kansannousu, paavi Pius IX pakeni kaupungista ja kansalliskokous julisti Rooman helmikuussa 1849 lyhytikäiseksi tasavallaksi.[2]