Pelkosen komissio

Pelkosen komissio oli lehtori Lauri Pelkosen johtama komissio, joka kävi tarkastamassa inkeriläisten elinolosuhteita saksalaisten valtaamalla alueella Inkerissä 1942. Komission työn tuloksena inkeriläiset päätettiin siirtää Suomeen.

Saksan vallattua Länsi- ja Keski-Inkerin edetessään kohti Leningradia inkeriläisemigranttien perustama Inkerin asiain hoitokunta toivoo, että Inkeri liitettäisiin Suomeen. Saksalaiset puolestaan haluavat nälänhädän uhan vuoksi poistaa inkeriläissiviilit pois Wehrmachtin hallitsemalta sotatoimialueelta, ja aloittivat inkeriläisten kortistoinnin marraskuun puolesta välistä 1941. Saksan Helsingin suurlähettiläs Wipert von Blücher ehdotti 9.12.1941, että Suomi ottaisi vastaan 50 000 inkeriläistä. [1]

Leningradin saarron sisäpuolelle, Neuvostoliiton hallussa pitämälle alueelle, oli jäänyt pakolaisten mukaan noin 30 000 suomalaista, inkeriläistä ja virolaista, joista puolet karkotettiin Neuvostoliiton sisäosiin tai kuoli. [2]

Elintarviketilanteen muututtua heikoksi Saksan valtaamalla Inkerinmaalla SS-Brigadeführer Walter Stahlecker vieraili Suomessa 20.1.1942 kertoen saksalaisten väestönsiirtosuunnitelmista ja inkeriläisten nälänhädästä. Hän suhtautui myönteisesti inkeriläisten siirtämiseen Suomeen, mutta piti asiaa poliittisena, minkä vuoksi aikomusta ei voinut julkaista ilman poliittisen päätöksenteon vahvistusta. Suomalaiset päättivät lähettää asiaa tutkimaan Pelkosen komission, johon kuuluivat lehtori Lauri Pelkonen, pastori Juhani Jääskeläinen, valtiollisen poliisin esittelijä Kaarlo Stendal sekä kapteeni Jukka Tirranen Itä-Karjalan sotilashallinnosta. [3]

Komission palattua Inkeristä se totesi hädänalaisimmassa tilanteessa olevan 6 000 lähinnä rintamaa oleva asukkaan, jotka tulisi evakuoida Viroon. 10 000 komission mukaan pitäisi avustaa kotipaikoillaan ja avuntarpeetta oli sen arvioiden mukaan noin 40 000–50 000 inkeriläistä. Tältä pohjalta Suomen ulkoasiainministeriö toimittaa Saksan Helsingin suurlähettiläs Wipert von Blücherille 16.2.1942 tiedoksiannon toivoen Saksan suorittavan inkeriläisten auttamisen. [4]

Suomen elintarviketilanne muodostui kireäksi keväällä 1942. Kesällä 1942 183 000 karjalaista kuitenkin pääsi muuttamaan takaisin saaduille alueille luovutettua Karjalaa ja Suomea uhkaa työvoimapula. Suomen hallituksen kielteisyys inkeriläisten vastaanottamiselle lieveni ja Suomen Berliinin suurlähettiläs T. M. Kivimäki ehdotti 10 000:n inkeriläisen tai virolaisen maanviljelijän siirtämistä Suomeen työvoimaksi. 20 000 inkeriläistä oli jo paennut Viroon heikkoa elintarviketilannetta Inkerissä. [5]

Pelkosen komission työtä jatkoi Helasen komissio, joka meni tutkimaan asiaa 19.2.1943 Suomen hallituksen kiinnostuttua inkeriläisten työvoimasta.[6]