Pelastusvene

Pelastusvene on laivoissa oleva pelastautumiseen tarkoitettu vene.

Polferries-varustamon aluksen FS Scandinavian pelastusveneitä.

Monissa matkustaja-aluksissa yksi veneistä on erikseen sijoitettu noin kymmenen ihmistä kantava niin sanottu MOB (Man Over board) -vene, jonka miehittää erikseen koulutettu kansimiehistön osasto ja jota käytetään vain jos alukselta joku putoaa yli laidan tai sattuu jotain vastaavaa. Näissä veneissä on yleensä vesisuihkuvetolaite, koska se on turvallinen ihmisiä vedestä pelastettaessa ja helpommin ohjattava kuin peräsinohjattu.

Pelastusveneet otetaan käyttöön, kun alus on uppoamisvaarassa. Veneet varustetaan vähintään airoilla, istuimilla ja juomavedellä aluksen katsastusmääräysten mukaisesti. Usein pelastusveneissä on myös selviytymispakkaus, jossa on välineitä onnettomuustilanteen varalle. Pelastusveneitä tulisi katsastusmääräysten mukaan olla tarpeeksi kaikille laivassa olijoille. Pelastusveneitä koskevat säädökset koottiin Ihmishengen turvallisuus merellä -nimiseen kansainväliseen sopimukseen. Tämä sopimus tunnetaan myös nimellä SOLAS-yleissopimus.

Huhtikuussa 1912 uponnut RMS Titanic tuli tunnetuksi myös siitä, että pelastusveneitä oli vain puolelle matkustajista. Tämä puute johtui harhaluulosta, että veneitä olisi tarvittu vain siirtokuljetukseen pelastusaluksiin, koska luotettiin siihen, että radiolaitteiden avulla apu saataisiin paikalle ajoissa. Titanicin tuhoa voidaankin pitää nykyajan pelastustoimien ratkaisevaksi kehittäjäksi: enää ei lähdetty merelle ilman ainakin virallisesti kaikille riittäviä pelastusveneitä. Radioliikennekuria kehitettiin olennaisesti ja hätärakettien käytöstä annettiin omat määräyksensä.

Seuraavassa saman mittakaavan laivatuhossa eli RMS Lusitaniassa veneitä oli kyllä riittävästi, mutta niiden käyttäminen epäonnistui, kun useita veneitä kaatui tai rikkoutui.

Titanicin haaksirikosta selviytyneitä pelastusveneessä 15. huhtikuuta 1912.